Parisuhdeloma palmujen alla
Jaa-a, niin se vain aika jonnekin hurahtaa.
Neljä vuotta sitten sanoimme tahdon, ja elimme vain toisillemme. Matkustelimme, kävimme jatkuvasti ulkona syömässä ja shoppailemassa, istuimme ystävien kanssa pitkiä iltoja. Kävimme hetken mielijohteesta Helsingin keskustassa kahvilla, Suomenlinnassa piknikillä ja pelaamassa fudista, tai teimme ex-tempore-reissun Ruotsin Taalainmaalle. Ei tarvinnut miettiä mitään velvoitteita, deadlineja töissä tai koulussa, tai huolehtia vähistä unista (kuolema kuittaa univelat…). Pidimme tätä kaikkea ihan itsestäänselvyytenä.
Vähänpä me tiesimme siitä, kuinka vähiin kahdenkeskinen laatuaika lopulta käy. Naimisiinmenon jälkeinen vuosi meni asuessa eri kaupungeissa, kun väänsin vielä opintojani kasaan. Vuoden kestäneen etäavioliiton jälkeen saimme hyvin pian osamme lapsiperheen arjesta valvottuine öineen ja kengurunpoikasen majoittavine silmäpusseineen. Siinä samassa molemmat vuorollamme opiskelimme ja kävimme töissä, joskus molempia samaan aikaan. Kun esikoistyttäremme oli 8 kuukautta, havahduimme siihen, ettemme olleet koko sinä aikana käyneet kahdestaan edes kahvilla.
Onneksi oli tarkkasilmäiset ja ainokaisen lapsenlapsensa hoidosta innostuneet isovanhemmat, jotka vihdoin patistelivat meidät Flamingoon kylpylälomalle, shoppailemaan ja syömään. Ja he ottivat myös hyvin kärsivällisesti vastaan ne puolen tunnin välein rimpautetut hätäpuhelut ”meneeköteilläsiellävarmastinytihanhyvin”. Menihän heillä. Lapsi sai viettää laatuaikaa isovanhempien rajattoman huomion kohteena, ja me taas keskityimme muistelemaan sitä, millaista on käydä dialogia jostain muusta kuin kakan koostumuksesta.
Nyt osat ovat vaihtuneet siinä mielessä, että nyt mieheni opiskelee. Koko kevät meni käytännössä täysin yksinhuoltajana toisen vääntäessä integraaleja ja muita insinöörijuttuja, joista en kuollaksenikaan tajua yhtään mitään, vaikka maisteri olen itsekin. Kesän tosiaan vietimme eri maissa, joten nyt oli korkea aika päästä vähän tuulettumaan. Jälleen kerran käytimme härskisti hyväksi Suomesta tänne tullutta mummia, joka tottakai halusi nauttia viimeisistä hetkistä kahden riiviön kullanmurusen kanssa ennen kuin vuoden erossaolo taas koittaa. Varasimme keskustasta hotellin, jonka läheisyydessä on osavaltion suurin kauppakeskus ja parhaat ravintolat. Ja voi pojat, kun siitä nautittiin!
DRESS & PURSE GUESS SHOES Franco Sarto
Kuvanlaadusta en edes jaksa sanoa mitään muuta kuin sen, että parempi pari huonoa asukuvaa kuin ei yhtäkään? 😉 Jostain syystä sää ei suosinut, ja ilta oli todella pilvinen ja hämärä. Valonpuute siis johti puutteellisiin kuviin, mutta kaipa tästä asusta jonkinlaisen käsityksen saa. Tätä mekkoa säästelin monta kuukautta johonkin erityiseen hetkeen, ja tämä oli kyllä oiva tilaisuus korkata uusi pikkumusta! Pikkulaukkuja ei näin vaippaikäisen äitinä paljon tule käytettyä, joten nautin kerrankin siitä tunteesta, kun laukussa ei tarvitse kantaa sataa vaihtovaatekertaa, hätämuonavaroja puolijoukkueelle, tai mitä tahansa muuta olennaista, kuten akkuporakoneita tai jesaria…
Ilta kului ensin shoppaillessa (postausta saamistani tuhoista tulossa), jonka jälkeen päädyimme meille suositeltuun Hillstone-ravintolaan. Valitsimme ribsit ranskalaisilla ja coleslaw´lla, joka ei listan perusteella vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä. Annos osoittautui ennakkoluuloistani huolimatta erittäin tasokkaaksi, ja oli ehdottomasti hintansa väärti! Jälkkäriksi nautiskelimme Key Lime Pien, joka näköjään upposi niin hyvin, että en edes ehtinyt räpsäistä kuvaa…
Hotellikin oli kyllä mainio, amerikkalaiseksi hotelliksi jopa moderni ja raikas laminaattilattioineen ja korkeine sisäkattoineen. Palvelu oli todella miellyttävää eikä asiakaskuntakaan pahemmin häiriköinyt yöaikana, vaikka hotelli sijaitsi juuri siinä vilkkaimpien baarien ja ravintoloiden alueella. Hotellin aamupalaa emme jääneet testaamaan, sillä molemmat huokaisivat aamukahdeksalta ”myöhään” nukuttuaan: hei lähdetäänkö sittenkin kotiin aamupalalle katsomaan, miten niillä pikkutytöillä menee… 🙂 Mummia vähän nauratti, kun vanhemmat kotiutuivatkin rimpsalta monta tuntia sovittua aiemmin.
Mutta vaikka omista tahmatassuista välillä kaipailee pientä lomaa, silti niitä tulee niin kovin nopeasti ikävä.
