Toinen päivä loma-asunnolla alkoi uudella aamupalasuosikillani, breakfast burritolla. Siihen voi oikeastaan laittaa ihan mitä vaan, ja itse ratkaisin syöjien eriävät mieltymykset tarjoilemalla täytteet pienistä kulhoista, joista jokainen sai valita omat suosikkinsa. Tässä on siis vaan yhdenlainen versio tästä herkusta. Täytevaihtoehtoina oli munakokkelia, aamiaismakkaroita, paistettuja paprika- ja sipulisuikaleita, avokadoa, tomaatteja, salsaa, juustoa, ranskankermaa / jugurttia, jugurttia ja paistettuja perunasuikaleita. Aivan järjettömän hyvää, kannattaa kokeilla! Ja tähän kannattaa myös ostaa niitä ”raakoja” tortilloja, joita ei ole valmiiksi kypsennetty. En tiedä, saako niitä Suomesta, mutta tortillapohjan valinta vaikuttaa ratkaisevasti makuun.

Aamupalalta lähdimme pian liikenteeseen, kahdestakin syystä. Täällä kuumuudessa aamupäivä on ainoa aika päivästä tehdä mitään liikunnallisesti aktiivista ulkoilmassa, jos meinaa säästyä lämpöhalvaukselta, nestehukalta ja posket punaisina kiukuttelevilta lapsilta. Toiseksi, monsuunikausi oli jo hyvässä vauhdissa, ja ukkosmyrskyt yleensä alkoivat pyyhkiä maisemaa kaatosateilla puolenpäivän jälkeen tai viimeistään alkuiltapäivästä. Suuntasimme Lower Red Rock Loopin State Parkiin, jossa oli ratasystävällinen haikkausmaasto. Maksoimme päiväpassista 10 dollaria, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut ostaa 20 dollaria maksava vuosipassi, sillä sen verran paljon me jaksoimme näitä maksullisia maastoja koluta. Alueella oli mahdollisuus grillata valvotuilla alueilla, haikata tasamaalla sekä kiipeillä omaehtoisesti korkeammalle kinttupolkuja pitkin, uida kirkkaana virtaavassa joessa ja ihastella upeaa luontoa. Tulenteko oli todella rajattua, sillä Sedonan kaupungissa riehui kesän alussa valtaisa tulipalo, joka tuhosi suunnattoman suuren alueen havumetsää ja turistien suosimaa Slide Rockin aluetta. 

Näitä kuvia ei ole mitenkään editoitu, ne on ladattu sellaisenaan puhelimen muistikortilta. Pilvisenä päivänä punavuorten värit eivät ehkä aina loista parhaimmillaan, mutta heti auringon pilkahtaessa punainen loiste valaisi koko maisemaa. Kuvista eivät myöskään välity ne valtavat korkeuserot ja mittasuhteet pienen ihmisen ja suurten vuorten välillä. Tuonne huipulle tuskin on edes mahdollista kiipeillä, ainakaan ilman vuorikiipeilijän välineitä ja kokemusta. Haaveilen vielä siitä, että pääsisimme joskus haikkaamaan näihin maisemiin miehen kanssa ihan kahdestaan, ilman kärsimättömiä tai vaihtoehtoisesti liian innokkaita kiipeilyseuralaisia.  

Kuumuudesta huumaantunut isäpappanikin villiintyi ja kirmasi vilpoiseen jokeen vilvoittelemaan. Pian lapsetkin hilpaisivat papan perään, ja hyvin äkkiä vaatteet olivatkin sikin sokin rantakallioilla ja tytöt nakupelleinä vedessä. Kylmyys ja hienoinen joen virtaus eivät haitanneet seikkailijoita tippaakaan, joten minä ja arkajalkaäitinikin päätimme liittyä seuraan. Vesi oli kylmää ja ihmeen kirkasta. Pohjalla varpaita hivelivät sileäksi hioutuneet, pyöreät kivet. Muut turistit katselivat lievästi ihmeissään tätä suomalaisten touhua… (Jälkeenpäin sain kyllä kotiin jääneeltä mieheltäni luennon siitä, että lasten naku-uintia ei varmasti katsottu hyvällä. Näin suomalaisena tämä amerikkalainen kaksinaismoralismi välillä naurattaa; itse kun en näe pienen lapsen alastomuudessa mitään paheksuttavaa. Toki täällä ollaan muutenkin neuroottisuuteen asti varovaisia potentiaalisien tirkistelijöiden suhteen, mikä myös on vaatinut itseltä asennemuutosta ja totuttelua.)

Uinnin jälkeen matka jatkui, ja tytöt pääsivät kiipeilemään reitin varrella komeileviin, massiivisiin puihin. Pakkohan siitä oli ottaa todistusaineistoa, vähän taisi neitejä jännittää..

TOP Lululemon CAPRIS Adidas SOCKS Soc SHOES Asics

Tällä kertaa emme jääneet maastoon piknikille, vaan palasimme loma-asunnolle syömään. Ex-tempore-menussa oli quinoa-kana-mozzarellasalaattia, joka katosi äkkiä parempiin suihin! Iltapäiväunille ei tarvinnut paljon tuutulauluja laulaa, sen verran väsähtäneitä pienet uimarit ja haikkaajat taisivat olla. Iltapäivälevon jälkeen äidin ja minun shoppailunälkä äityi sietämättömäksi, ja suuntasimme kaupungille 3-vuotiaan kanssa papan jäädessä hoivaamaan 1-vuotiasta villivarsaa.

Voisi sitä kai ostoksia surkeammissakin maisemissa tehdä… 

Viime vuonna kiersimme valtavan määrän käsityöläisten koruliikkeitä, taidegallerioita ja orgaanisia kosmetiikkaputiikkeja. Tänä vuonna osasimme suunnata suoraan sinne, mistä kivoja löytöjä tekee todennäköisimmin: Earthboundiin! Liike myy persoonallisen rentoja hippivaatteita ja asusteita sekä miehille että naisille, ja takaosasta löytyy lisäksi eksoottisia piensisustusjuttuja, kuten taidetta ja koriste-esineitä. Muutama juttu tarttui tälläkin kertaa matkaan, eikä asiaa varsinaisesti haitannut roimat alennusprosentit. Näistä lisää myöhemmin!

Samastun näistä kumpaankin päivän filosofiseen ajatukseen aika tavalla. Saimme näistä äitini kanssa päivän naurut, meillä on paitsi samankaltainen huumorintaju, myös pelottavan samankaltaiset miehet… 🙂

Reipas shoppailija kävi välillä tuulettamassa Rosie-nallea ulkona kukkaistutuksien luona. Pitihän sitä välillä istahtaa maisemia katselemaan.

Päivän asuna toimi H&M:n luottoshortsit, vasta ostettu Conscious Collectionin luomupuuvillainen toppi, raskausaikojen piristeeksi hankittu pitsiliivi sekä tekomokkainen laukku kultaisilla yksityiskohdilla . Tajusin vasta jälkeenpäin, että koko asuni koostui Hennesin tuotteista, nämä vaan sattuivat sopimaan tosi kivasti yhteen! Anteeksi kuvanlaatu, oli jotenkin niin kivan simppeli asu että pakko jakaa. 🙂 

Sedonan muistelot jatkuvat edelleen, stay tuned!