Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan
Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Sama varmaan pätee siskoksiin, sillä me olemme kirjaimellisesti kuin yö ja päivä! Siinä missä minä olen lyhyt ja tumma, siskoni on pitkä ja vaalea. Minulla on piikkisuorat hiukset, hänellä taipuisat. Luonteeltammekin olemme hyvin erilaiset: minä olen toiminnan nainen enkä pelkää sanoa mitä ajattelen, kun hän taas on harkitsevaisempi sekä teoissaan että sanoissaan. Molemmilla on toisiltaan opittavaa 🙂
On meillä paljon yhteistäkin: viulunsoittoharrastus, intohimoinen suhtautuminen musiikkiin ja muotiin, sekä huonot Putous-hokemat ja inside-läpät. Toki paljon muutakin, mutta tässä muutamia ”meidän juttuja”. Nykyään jopa treenaamme yhdessä: sisko pesee minut cardiossa ihan mennen tullen, minä taas nostan enemmän penkistä. 😉
Lapsena seitsemän vuoden ikäero tuntui syystäkin todella isolta: kun minä kävin jo koulua, sisko oli vasta vaipoissa. Toki silloinkin vein pikkusisaruksia metsäretkille ja uimaan, mutta roolini oli silloin enemmän lapsenvahti kuin ystävä. Viime vuosina ikäero on alkanut menettää merkitystään, ja olen alkanut ymmärtää, miksi siskojen välinen suhde on aivan erityislaatuinen. Sisko ymmärtää puolesta sanasta monet jutut, joita jollekin toiselle saisi vääntää rautalangasta. Meidän ei tarvitse ylläpitää mitään kulissia, vaan voimme olla toistemme seurassa juuri niin hölmöjä, epäsosiaalisia, kiukkuisia, innostuneita tai surullisia kuin haluamme.
Nyt ulkomaille muuton jälkeen ikävä siskoa kohtaan on ollut valtava. Olen kaivannut tyttöjeniltoja, salilla käymistä, juttutuokioita, yhdessä musisointia, hiusten letitystä ja mitä ihmeellisimpiä, pieniltä tuntuvia asioita. Jouluna saimme pitkästä aikaa soittaa yhdessä, kuroa kiinni puolen vuoden kuulumiset ja viettää tyttöjen laatuaikaa shoppailemassa ja kauneushoitolassa. Sisko pääsi myös seuraamaan orkesterimme joulukonserttia, mikä merkitsi meille molemmille todella paljon.
Tänä keväänä ehdin onneksi saapua Suomeen niin, että pääsin katsomaan siskoni orkesterin loppukonserttia ja hänen 1-kurssitutkintoaan. Oli aika nostalgista kuulla samaa konserttoa, jonka itse soitin 10 vuotta sitten samassa salissa, samassa tutkinnossa. Hän sai tutkinnostaan tismalleen saman arvosanan kuin minäkin. Kovan työn jälkeen stressi purkautui isosiskon syliin helpotuksen kyyneleinä. 🙂 Lienee turhaa sanoa, että olin siskostani todella ylpeä!
SHIRT & SHOES H&M JEANS & HAIR ACCESSORY Lindex PURSE Guess
Tällä hetkellä täällä on käynnissä kova vaihtariviisumin hakuprosessi: siskoni on tulossa Phoenixiin vuodeksi nyt kesän lopussa! En oikein edes voi kuvailla, miten hienolta se tuntuu. Saan viedä palan kotia ja perhettä mukanani, kun palaamme kotiin Yhdysvaltoihin heinäkuussa. Yritän saada siskoni mukaan Scottsdale Philharmoniciin, jospa saisin hänestä vihdoin pulttikaverin, joka minulta on tähän asti puuttunut. Tyttäreni on myös innoissaan saadessaan kummitädin mukaan ”meidän Amelikkaan”.
x Hanne
