Pitkän radiohiljaisuuden jälkeen ajattelin yllättää teidät asukuvilla. Elämässämme on viime aikoina ollut paljon muutoksia, viimeisimpänä niistä omaan asuntoon muutto. Arkirutiinit ovat taas olleet hakusessa ja oma aika kortilla. Blogin kirjoittamisen sijaan olen keskittynyt siihen, että selviydyn päivästä toiseen kiireisten aikataulujen kanssa. Mutta sitähän tämä elämä on, päivästä toiseen selviytymistä… 🙂 Nyt onneksi alkaa vähitellen helpottaa, vaikka edessä ovat taas uudet haasteet. 

After a long radio silence I decided to surprise you with some outfit pictures. There has been many changes in our life recently, the latest of them being the move to our own apartment. We are still trying to establish the daily routines and struggling with time-management. I have been focusing on surviving from one day to another, instead of writing my blog. But I guess that´s what life is, constant survival… 🙂 Now it´s starting to look a little better, even though there are new challenges ahead.

Nämä kuvat ovat uuden kotimme pihapiiristä. Pidän kovasti pihan vihreydestä ja kasvillisuudesta: edellisen asuntomme ympäristö oli aika karua tähän verrattuna, vaikka etäisyyttä asuntojen välillä ei ole juurikaan. Kompleksiin kuuluu pari uima-allasta, poreallas, kuntosali ja kerhotila. Asuntomme on jonkin verran aiempaa isompi, ja pinnat tässä ovat huomattavasti tasokkaammat. Sain kuin sainkin ne valkoiset seinät, puulattiat ja walk-in-closetin. Ja vihdoin pääsin toteuttamaan pitkäaikaista sisustusunelmaani, toki vähän kerrallaan. Nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua kodilta, kun saan asetella Mariskoolit ja Taika-mukit vihdoin keittiön kaappeihin, liitostella Luhdan ja Marimekon pyyhkeet kylpyhuoneen kaapistoihin sekä ripustaa rakkaimmat mekot vaatekaappiin.

These pictures are from our new home. I love all the green plants in our yard: our previous apartment environment seems very rough and plain compared to this, although the distance between them isn´t long at all. This complex has a couple of pools, a hot tub, gym and a club room. Our apartment is a little bigger than the previous one, and the surfaces are much better quality. I did get my white walls, hard-wood floors and two walk-in-closets. And finally I get to put my interior design fantasies into action! Of course my dreams won´t come true overnight, so one thing at a time. Now it´s finally starting to feel like home, when I can place my Mariskooli-vases and Taika-mugs into the kitchen cupboards, fold my Luhta and Marimekko towels in the bathroom closets and hang my favorite dresses in our walk-in-closet.

DRESS MINKPINK PURSE Some Finnish Designer SHOES Franco Sarto SHADES Kenneth Cole Reaction NECKLACE Ninja

Löysin tämän mekon aikonaan työmekoksi. Ihastuin sen jämäkkään materiaaliin ja kauniisiin laskoksiin, ja tummansinivalkoinen raidoitus seiloriviboineen on aina ollut lähellä sydäntäni. Viimeistään olkapäiden mielenkiintoisten kurkistusaukkojen kohdalla olin jo mennyttä. Nykyään olen todella tarkka siitä, mitä vaatteelta haluan, sekä materiaalin että leikkauksien suhteen. Tiedän melkein jo ensisilmäyksellä, onko jostakin löydöstä vaatekaappini kulmakiveksi. Toisaalta olen järkiostaja, mutta toisaalta teen ostopäätöksen puhtaasti tunnepohjalta: kysyn aina itseltäni, jäisikö harmittamaan, jos ihana löytö jäisi kauppaan. Jokainen nainen varmasti säpsähtää huomatessaan, että vanhemmiten alkaa muistuttaa omaa äitiään (:D), mutta totuus on se, että arvostan vaatteissa ajattomuutta ja yhdisteltävyyttä. (Mielenkiintoisia yksityiskohtia unohtamatta.) Jos vaatteessa yhdistyvät tuo tunnereaktio ja funktionaalisuus, se on varmasti minun. Unelmanpehmeän laukun löysin muutama vuosi sitten yllättäen Muotimessuilta, jonne olin lähtenyt ystäväni kanssa kiertelemään ilman minkäänlaista aikomustakaan ostaa yhtää mitään. En enää kuollaksenikaan muista, kuka suomalainen suunnittelija oli tämän designin takana, mutta hänellä oli huikean hienoja, kestäviä ja laadukkaita laukkuja mallistossaan. Hintakaan ei päätä huimannut.

I originally found this dress for work. I fell in love with its thick material and beautiful pleats, and the blue and white stripes with the sailor vibes have always been my weakness. I was sold by the time I noticed the cute peepholes on the shoulders. Nowadays I am pretty picky about what I want when it comes to the material and cut. I almost always know if something is made for me at first sight. In a way I am a sensible shopper, but on the other hand I make my decisions purely based on emotions: I always ask myself if I would regret leaving something at the store. All women usually cringe when they realize they resemble their mothers (:D), but the truth is that I really value classics. (With some interesting details.) If a piece of clothing manages to trigger some emotions, yet being functional, it usually is mine. This unbelievably soft purse was an unexpected find from a Finnish Fashion Fair. I ended up going there with my friend, just to hang out. I really can´t remember the name of the friendly designer who is behing this beautiful purse, but he had some really well-made, good-quality purses in his collection. The price wasn´t bad either.

Toivon, että jatkossa ehdin paneutua bloggaamiseen taas vähän paremmin. Olen aika huono tekemään pikapäivityksiä ja yhden kuvan postauksia, mieluummin säästelen juttua pidemmäksi postaukseksi asti. Kunhan asuntomme sisustus alkaa muotoutua, lupaan tehdä vähintään yhden sisustuspostauksen. Ruokajuttuja varmasti on taas luvassa, kunhan saan niitä aikaiseksi kirjoitella.

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille!

I really hope that I can find more time for blogging in the future. I am pretty bad at making short posts with one picture in them, I´d rather save my stories and pictures for a longer post. When our apartment interior looks more like home, I promise to do at least one interior post. Most likely you will get some food posts as well, when I find the time to write them. 

Have a wonderful Sunday!

x  Hanne

Työviikko on saatu käyntiin uuden, kirkkaanvihreän mekon voimin. Unenpöpperöisiä maanantaiaamuja piristää reipas värienkäyttö – ja toki tämä palannut auringonpaistekin auttaa asiaa. Vaikka näin aikuistumisen myötä hurjimmat tyylikokeilut ovatkin jo takana päin (eikä vaatekaappi enää kukoista ihan samanlaisissa sateenkaaren väreissä kuin ennen), pidän silti voimakkaista väreistä. En ole koskaan kokenut pastelleja omakseni, sillä ne tekevät ihostani jotenkin harmaan ja mitäänsanomattoman näköisen. Ruskettuneella iholla toki mikä tahansa väri näyttää hyvältä, mutta itse rusketun aika huonosti, ellen sitten vietä altaalla tuntikausia joka päivä. (Ja niin ihanalta kuin se kuulostaakin, siihen minulla on mahdollisuus ehkä jossain toisessa elämässä. :D) Siispä koen vahvat värit omakseni, erityisesti sinisen, vihreän ja lilan sävyt. Punaiseen minulla liittyy lapsuudentraumoja, kun äiti puki minua aina kyseiseen väriin. Kokomustaan pukeutujaa minusta tuskin tulee koskaan, vaikka sekin tuli tänään kokeiltua. Asukuvia siitä en valitettavasti ehtinyt ottaa, mutta palataan siihen toisella kertaa!

The work week has started with a new emerald dress. The groggy Mondays are easy to brighten with a splash of color – although this returned sunshine may also have cheered me up a little. Even though my craziest style experiments are now in the past (meaning, my closet isn´t filled with rainbow colors and ruffles), I still love bold colors. I have never felt comfortable in pastels: they seem to make my skin look greyish and just plain blah. Anything looks good with a nice suntan, but unfortunately I´m not one of the lucky ones. I just don´t get tan unless I sit at the pool for hours every day – and as divine as that sounds, I might only get a chance to do that in another life. 😀 So, I definitely prefer strong colors, especially different shades of blue, green and purple. Red is associated with some serious childhood trauma, because my mom used to make me wear it all the time. I don´t think I´ll ever be wearing all black, although I did try that today. Unfortunately I wasn´t able to get picture proof, but maybe another time!

Viikonloppuna jouduin etsimään itselleni työkelpoiset, matalakantaiset kengät. Kriteerinä oli umpinaisuuden ja matalakantaisuuden lisäksi helposti yhdisteltävä ulkoasu, kuitenkin pienellä twistillä. Ihailen aina klassikkotyyliin pukeutuvia, mutta itse kaipaan asusteilta erottuvuutta. Nämä tohvelimalliset kengät löysin eräästä luotto-outletistäni (kuinka ollakaan), ja ne ovat kyllä mukavat jalassa! Minulla on ennestään parit ballerinat, mutta luulen raskauksien tosiaankin muuttaneen kengänkokoani, sillä vuosia sitten ostetut ballerinat puristavat ikävästi varpaita. Ja ehkä niitä kuusi vuotta sitten ostettuja, kirjaimellisesti puhkikulutettuja kenkiä voikin jo hyvällä omallatunnolla uusia… Nyt olisi käyttöä äidin ilmiömäisille inventaariotaidoille, kun kaikista vanhoista aarteista ei millään raaskisi luopua. Kyllä, tunnustaudun siksi tyypiksi, joka käyttää kaiken omaisuutensa ihan hamaan loppuun saakka. Uuden puhelimenkin suostuin ostamaan vasta siinä vaiheessa, kun vanha pysyi ainoastaan kumilenkkien ansiosta koossa ja tekstareiden sisältö piti puoliksi arvata. 

Last weekend I had to find a pair of work-suitable, functional shoes. My criteria consisted of no heels, no peep-toe or sandals, easy to mix and match, but still with a little twist. I always admire people who choose the classics for their wardrobe, but I usually want to stand out with my accessories. These slipper-like shoes I found from one of my favorite outlets (are you surprised?), and they are really comfortable to wear. I already own two pairs of ballerinas, but I swear that the pregnancies really must have changed my shoesize because those ballerinas really squish my toes. They were also bought like 6 years ago, so maybe I could justify buying new ones… Right now I really could use my mother´s phenomenal inventory skills, because I am horrible at throwing old things away. Yes, I have to admit that I am one of those people who uses their possessions to the very end, until they break down. For example, I finally gave in and bought a new phone when my previous phone was being held together by elastic bands and I pretty much had to guess the content of my texts.  

Suomesta aikoinaan ostettu suosikkikoruni on taas löytänyt tiensä luottoasusteiden joukkoon. Tätä iki-ihanaa pöllökorua on korjailtu useamman kerran, ja se vaan jaksaa porskuttaa menemään. Pöllöissä vaan on jotain todella suloista! 

This necklace was purchased in Finland, a loong time ago. This lovely necklace has been fixed many times and it has some serious sentimental value for me, even if it´s not very valuable based on its original price. 

DRESS Enfocus Studio LEGGINS Nordstrom PURSE h&m SHOES Dirty Laundry NECKLACE Ninja 

(P.s. Anteeksi taas kuvanlaatu, nämä kuvat otettiin kirjaimellisesti parissa sekunnissa sen jälkeen kun tulin kotiin. Vauva oli silloin kyllä päiväunilla, mutta heräsi ääneni kuultuaan, ja huuto kuului ulos asti… Näköjään mieheltä jäi sitten taas kameran säädöt katsomatta.)

(P.s. Sorry about the bad picture quality, these photos were literally taken in a couple of seconds, right after I came home. Our baby was napping but woke up when she heard my voice, and her screaming could be easily heard all the way outside. So, the camera settings were whatever they happened to be at the moment!)

x Hanne