SEDONA / CRESCENT MOON RANCH

IMG_20160717_105359.jpg

Sedonasta on tullut perheemme vakiolomakohde: se sijaitsee vuorilla, noin parin tunnin ajomatkan päässä Phoenixista. Eksotiikkaa tuovat punaiset kalliovuoret upeine haikkaus- ja ulkoilumahdollisuuksineen, joita ainakaan näin kesäkuumalla ei kaupungin sykkeestä löydä (Sedonan korkeuksissa kun lämpötila laskee noin kymmenen astetta). Kun ensimmäinen resort-viikko kului uima-altaalla löhöillen, kirjoja lukien ja hyvää ruokaa syöden, niin tämä viikko onkin sitten otettu enemmän ulkoiluaktiviteettien kannalta. Kotona asteita oli 45, täällä korkeuksissa taas huomattavasti inhimillisemmät 35 – mikä tarkoittaa sitä, että ulkona pystyy tekemään paljon enemmän. Siispä olemme joka aamu startanneet lähestulkoon suoraan aamupalalta liikenteeseen koluten erilaisia patikointimaastoja ja luonnonpuistoja. 

IMG_20160717_105425.jpg

 

IMG_20160717_131951.jpg

On yksi asia, joka on vienyt sydämeni täysin Yhdysvalloissa asuessa. Ja se on luonnon ja maisemien vaihtelevuus. Suomen luonto on järvineen ja kaikessa vihreydessään toki lähellä sydäntä, mutta täällä näkee sellaisia luonnonmuodostelmia ja -ilmiöitä mihin ei osaa mitenkään edes varautua. Vaikka Sedonassa on käytykin jo monen monituista kertaa, silti punaiset vuoret ja massiiviset puut ovat joka kerta henkeäsalpaava näky. Vuoretkin vaihtavat väriä vuorokaudenajan sekä säätilan mukaan – vähän kuin meri, jonka sävyt muuttuvat eri valossa pehmeistä pastelleista tylyn tummanharmaaksi tai houkuttelevan turkoosinsiniseksi. 

IMG_20160717_132511.jpg

IMG_20160717_131659.jpg

Ensimmäisen aamun kohde oli Crescent Moon Ranch, jota voisi kuvailla metsäiseksi luonnonpuistoksi vuorten välissä. Alueella on iso picnic-alue, jonka luota lähtee useita patikointipolkuja metsän läpi kallioille. Matkan varrella on uskomattoman kirkasvetinen joki, jossa on ihanaa käydä pulahtamassa paahteisena kesäpäivänä. Joelta on upeat näkymät Cathedral Rockille (ylempänä kuvassa), jossa kävimme kolmantena päivänä ihailemassa näköaloja vähän ylempää käsin. Päiväretkelle pakattiin mukaan siis uimakamat sekä Viisikko-tyyliin maittava picnic-lounas. Onneksi saavuimme alueelle ajoissa, nimittäin parkkipaikat täyttyivät sillä vauhdilla, että puoliltapäivin alue jouduttiin sulkemaan tylysti ulkopuolelle kertyneeltä autojonolta. 

IMG_20160717_105723.jpg

IMG_20160717_110448.jpg

IMG_20160717_112214.jpg

Punaruskea kalliopohja vääristää veden värin tunkkaiseksi, mutta vesi oli oikeasti todella kirkasta ja ihanan vilpoisaa! On kyllä hauskaa, kun nämä Arizonan tytöt ovat oppineet niin nuorena uimaan: viisivuotias ui jo omillaan ihan täyttä päätä, ja kolmevuotiaskin pärjää jo hienosti ilman kellukkeita äidin haukansilmän alla. Mummin uimakoululla lienee jonkin verran osuutta asiaan…

IMG_20160717_112342.jpg

IMG_20160717_123118.jpg

Reitin varrella oli pakko pysähtyä usemmankin kerran viilentymään joessa, vaikka varsinaiset uinnit olikin jo suoritettu lounaan yhteydessä. Onneksi korkeat puut toivat edes vähän suojaa auringon paahteelta!

IMG_20160717_124220.jpg

IMG_20160717_124654.jpg

Kuumuudessa haikkaaminen tuo kyllä omanlaisensa erityishaasteet sille onnekkaalle, joka sattuu olemaan 8. kuulla raskaana näissä helteissä… Olo on kirjaimellisesti hetkittäin aika raskas, ja vaikka askel kulkee, niin välillä on pakko pysähdellä vauvan laskeutuessa vähän liian alas (fellow moms, tiedätte sen tunteen kun joku tökkii sukkapuikolla tiedätte-kyllä-minne). Pitkän lenkin jälkeen huomaa yleensä, että pohkeita ja jalkateriä kiristää ikäväntuntuisesti, samoin sormet ovat saattaneet muuttua bratwursteiksi eikä rystysiä enää erota pullataikinan näköisistä kämmenselistä. Kaikkein turhauttavinta on kuitenkin se, kun oma olo on periaatteessa ihan hyvä ja teoriassa jaksaisi auttaa reppujen (ja toisinaan lastenkin) kantamisessa, mutta kevyetkin kantamukset saavat helposti aikaan supistelua. Täällä vuoristossa joudun olemaan valitettavasti sen kanssa hyvin varovainen, sillä a) korkeusero ja ilmanpaineen vaihtelut laukaisevat supistukset helposti, sekä b) sairaalaan on pikkaisen liian pitkä matka (ja ainoastaan yksi vuoristotie). Siispä nesteytyksen ja levon kanssa pitää oikeasti olla tarkkana niinä päivinä, kun tulee liikuttua ulkona. Keskipäivän olemmekin yleensä viettäneet suosiolla siestaa, ja päiväunia on kyllä lasten lisäksi tainnut nukkua muutama muukin…

IMG_20160717_125801.jpg

IMG_20160717_125350.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *