Tässä elämä on
On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
– Jossain on kai vastauskin.
—
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.
– Paula Vesala
Tämä viikko on ollut rankka. Tiedättekö, kun on niitä viikkoja, kun kaikki mahdollinen kaatuu päälle ja menee pieleen? Takana on pitkä lasten sairastelukierre, valvottuja öitä, virastobyrokratiaa ja työstressiä. Univajeisena pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat musertavilla, ja pinna lasten kanssa on ollut tiukalla. Äideillä on varmaan aina sellainen tunne, ettei riitä, mutta tämä viikko on kyllä ollut ennätyksellisen painostava. Edes ne asiat, joista normaalisti nauttisi, eivät ole piristäneet. Oma epävarmuudensietokykyni on kehittynyt suunnattomasti kuluneen puolen vuoden aikana, mutta jossain vaiheessa ihmisen psyyke ei enää pysty käsittelemään elämän epävakaisuutta ja ennustamattomuutta. Kaipaan suunnattomasti jo sitä tavallisen tylsää arkea, joka pyörii urissaan vähän kuin huomaamatta. Tästä varmaan kirjoitan vielä oman postauksen myöhemmin.
This week has been really rough. You know those weeks when everythings seems to fall apart and go wrong? Our kids have been sick for a long time (on-off), and I am practically running with no sleep. We´ve also been fighting against so much red tape I can´t even begin to explain, on top of all the work stress. When sleep-deprived, even the smallest misfortunes feel overwhelming, and I have been snapping at my kids. Mothers almost always feel inadequate, but this week has been exceptionally filled with pressure. Even the things I normally enjoy, haven´t been able to cheer me up. My ability to handle uncertainty has improved a lot during the past 6 months, but at some point the human mind simply cannot handle the instability and unpredictability of life anymore. I am missing the boring, everyday life that keeps going on its tracks without me even really noticing. I will write a post about this later.
Tällä viikolla koti-ikävä on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että olen ihan tosissani jo katsellut lentoja Suomeen. Hain jopa kiukuspäissäni muutamaan työpaikkaan vanhoilla kotikulmillamme. Viiden vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen on nimittäin pikkaisen kuluttavaa joutua jatkuvasti todistelemaan ulkomaalaisena työnhakijana omaa pätevyyttään, varsinkin kun Suomi on koulujärjestelmänsä puolesta koko maailman ykkösmaa, ja Arizona roikkuu Yhdysvaltojen heikoimpana osavaltiona koulutuksen tason suhteen. Välillä on hankalaa olla leikittelemättä ajatuksella, että Suomessa kaikki olisi niin paljon helpommin… Toki elämässä on aina omat murheensa asuinpaikasta riippumatta, mutta nyt vaan tuntuu poikkeuksellisen hankalalta päästä jaloilleen. Suomessa olimme päässeet jo todella hyvään elämäntilanteeseen, eikä sitä elintasoa olekaan ihan helppo kuroa kiinni erilaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, jossa kaikki byrokratian kuviot ovat tuntemattomia ja kaiken joutuu aloittamaan nollasta.
This week my homesickness has totally blown out of proportion. I have seriously looked at flights to Finland and I even applied for a couple of jobs in our old hometown, just because I was so irritated. After five years of University it´s just so frustrating to have to constantly prove my capability when applying for a job, especially when Finland is the No 1. country in Education and AZ is ranked the worst state when it comes to education. Sometimes it´s hard not to think that life would be so much easier in Finland… Of course there´s always harder times in life, no matter where you live, but now it just feels unbeliavably hard to get on our feet. In Finland we had reached a really good standard of living and it´s not so easy to gain all that back in a society that functions completely differently, especially when you are not familiar with all bureacracy and have to start with nothing.
Tänään yritin katsoa kolikon toista puolta ja keskittyä siihen mitä meillä on. Auringonpaiste ja jo vähän tervehtyneet lapset ovat hyvä lähtökohta paremmalle viikolle. Tulevalla viikolla pääsen pitkästä aikaa sijaistamaan tuttuun yksityiskouluun, ja aloitan vakituisen osa-aikatyön toisessa koulussa. Välillä on terveellistä päästä vaihtamaan ympyröitä hetkeksi, jotta saa vähän etäisyyttä asioihin.
Today I tried to look on the other side of the coin and focus on the things we have. Sunshine and at least a little bit healthier kids are a better starting point. This week I am going to sub in a familiar private school and I´m also starting a part-time job in another school. Sometimes it´s healthy to change the environment for a while, just to distance yourself from things.
JEANS Pull&Bear BLOUSE H&M HEELS Classiques Entier PURSE Kathy von Zeeland
x Hanne