The beginning
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin
Nyt se on kaukana edessäpäin
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin uupunein vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.
– J.R.R. Tolkien
Uusi alku on monia asioita: pelottavaa, kutkuttavan jännittävää, vapauttavaa ja ahdistavaa. Se tarjoaa uudistumisen mahdollisuuden, mutta samanaikaisesti myös tuntemattoman pelon. Teimme keväällä mieheni kanssa päätöksen muuttaa pois Suomesta ja kokeilla elämää Atlantin toisella puolella. Kaikki tapahtui näin jälkikäteen ajatellen salamannopeasti: kahden kuukauden kuluttua päätöksestä meillä oli kuin ihmeen kaupalla kaikki vaadittavat asiakirjat valmiina, omaisuus myytynä ja asunto irtisanottuna. Hiljalleen irtisanoimme myös kuntosalisopimukset, puhelinliittymät ja nettitilaukset. Suku ja ystävät sekä Suomessa että Jenkeissä eivät tainneet edes pysyä perässä kaikissa tapahtumakäänteissä, ja saimme osaksemme melko skeptisiä katseita uutiset kertoessamme. Oman lisäjännityksensä muuttohulinaan toi se, että olin valmistumassa yliopistosta vain muutamia päiviä ennen muuttoa.
Uuvuttavien muuttojärjestelyiden (ja viime tipassa saapuneiden maisterinpapereiden saapumisen) jälkeen pääsimme perheeni avustuksella onnellisesti perille Yhdysvaltoihin kahden pienen tyttäremme ja kahdentoista matkalaukun kanssa. Nyt aloittelemme elämää täällä kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä, koska koko omaisuus on myyty ja kaikki pitää rakentaa tyhjästä. Tavallaan on vapauttavaa päästää irti kaikesta materiasta, vaikka hetkittäin ympärilleen kaipaakin omia tuttuja tavaroita arkirutiineja helpottamaan. Ulkomaille muuttaessa joutuu todella perustelemaan joka ikisen tavaran tarpeellisuuden, jotta se kannattaa kuljettaa valtameren yli. Tämän toivon vaikuttavan aiempaa enemmän omaan kulutuskäyttäytymiseeni: toivoisinkin, että uuteen kotiimme tulisi vain ja ainoastaan tarpeellisia esineitä, jotka ilahduttavat olemassaolollaan arkeani päivästä toiseen. Tähän tulen varmasti palaamaan kirjoituksissani myös jatkossa. (Minimalismi on ehkä hyvä filosofia myös siinä vaiheessa, kun lompakko ei ole sisustajan kanssa ihan samoilla linjoilla asunnon kalustuksesta, heh…)
Tämä blogi tulee toimimaan kommunikointikanavana Suomen läheisille, mutta toivon sen tuovan iloa myös muille samoista aihepiireistä kiinnostuneille. Luvassa on niin palasia perhearjestamme kuin kuulumisia matkakertomusten muodossa. Aion myös paneutua niihin asioihin, jotka itselleni ovat lähellä sydäntä: ruuanlaittoon, pukeutumiseen, sisustukseen, musiikkiin, kirjallisuuteen sekä ajankohtaisiin asioihin. Pyrin suojelemaan perheeni ja läheisteni yksityisyyttä, joten toivon tuttujen ottavan tämän huomioon mahdollisessa kommentoinnissa. Arvostan kovasti sisältöön ja tekniikkaan liittyvää rakentavaa palautetta ja kehitysideoita, koska blogin kirjoittaminen (varsinkin tekninen puoli) on minulle varsin uutta.
Tervetuloa mukaan!
Kuvat: Suomenlinna & Arizona