The hills are alive

I go to the hills 

When my heart is lonely

I know I will hear what I´ve heard before

My heart will be blessed 

With the sound of music

And I´ll sing once more

 

 

Viime viikonloppuna pakkasimme lapset uudenkarheaan autoomme, ja suuntasimme parin tunnin ajomatkan päähän vuorille. Osittain hellettä pakoon, osittain muuttoavuksi, osittain irtautumaan arjesta. Majoituimme sukulaisten luona, ja meitä oli kolme lapsiperhettä samassa talossa. Vaikka neliöt olivat tarkkaan käytössä, sopu antoi sijaa. Vaikka vuoristoilmasto väsyttää korkeuseron takia, sade ja viileä ilma olivat tervetullutta vaihtelua 40-asteiseen helteeseen. Melkein tunsin olevani Suomen syksyssä, kun käperryin sohvalle lukemaan rikosromaania sateen ropistessa ikkunaan. :) Ystävien kanssa sanaton avunantosopimus pelasi hienosti, ja lapset hoituivat yhteisvoimin aikuisten käydessä vuorotellen vaeltamassa, lenkillä tai päiväunilla.

 

 

 

Harvinaislaatuinen kuva: Coconut-kissa nukkuu päiväuniaan yli-innokkaiden kissanhoitajien vetäessä niin ikään sikeitä.

 

 

Appiukon asuntovaunu Amerikan malliin lava-auton päällä.

 

 

Serkkutyttöjen Annie-hevonen sai osakseen paljon hellyyttä ja herkkupaloja.

 

Illalla kävimme koko perheen voimin ajelemassa crossipyörillä ja sandraililla (ei mitään hajua, mikä tämä voisi olla suomeksi). Tuo vempele on appiukon silmäterä ja itse rakentama. Kulkee aivan järjetöntä vauhtia, ja sillä pääsee halutessaan vaikka pystysuoraa vuorenseinämää ylös.

 

Anniella riitti kyyditettäviä! Uskaltauduin itsekin kokeneempien ratsastajien jälkeen hevosen selkään. Viime kerrasta onkin jo seitsemän vuotta… Maisemat olivat huikeat. Aika päheet nuo kälyn leopardikuvioiset cowboy-buutsit? ;)

Viikonloppu meni niin totaalisen rentoutuneissa merkeissä, etten edes hoksannut katsoa puhelinta pariin päivään. Vuoristoilma tekee selvästi meille elektroniikkaorientoituneille ihmisille hyvää! Aamuisin tuntui epätodelliselta herätä huikaisevan kauniisiin maisemiin vuorten keskellä. Nautin valtavasti siitä, että pääsimme pitkästä aikaa lasten kanssa ulos touhuilemaan, kun lämpötila oli polttavan kuumuuden sijaan vain parisenkymmentä astetta. Noissa maisemissa kellonajat ja velvollisuudet jotenkin menettävät merkityksensä. Voi kun olisi useammin aikaa juoda aamukahvi rauhassa ulkona ja istua iltaisin nuotiolla tuijottamassa tulta.

Sunnuntai-iltana palasimme takaisin kotikonnuille kaupunkiin. Maanantaina olikin vapaapäivä, kun vietettiin Labor Day:ta. Sekään ei ollut ollenkaan hullumpi: aamu lähti käyntiin pitkän kaavan mukaisella lettuaamiaisella ystäväperheen kanssa, jonka jälkeen loikoilimme lasten kanssa uima-altaalla. Sen jälkeen kävin kälyn seurana Ikeassa, jo toistamiseen viikon sisällä… Taisin olla hyvä makutuomari loppusummasta päätellen… ;) Illallaksi kiirehdimme vielä tyttöporukalla ulos syömään, söimme kolmen ruokalajin illallisen ja hintaa taisi tulla kymmenisen dollaria per nuppi, tippeineen. Salaatin jaoimme kolmeen pekkaan, yksin siitä olisi riittänyt minulle viikoksi ruokaa!

Tällaisia kuulumisia tältä viikolta, ihanaa viikonloppua sinne kauas!

 

x Hanne