Kotimatkalla

Paasen toista 16:30. Nyt kun on satanut lunta niin on pitanyt hyvastella pyora (vaikka huomenna ajattelin pyorailla sittenkin, lumi on sulanut jo tarpeeksi). Pyorailessa kotimatkani kesti 15 minuuttia, kavellessa 35 minuuttia. Tassa idylliset palaset kotimatkaltani, eli olen sensuroinnut sen kun kavelen autotien reunassa superkapealla tiella, jonne oikeastaan mahtuisi vain se yksi auto turvallisesti ajamaan, eika yhtaan jalankulkijaa. Onneksi siina matkalla on myos sairaala. Nain oikeasti ajattelen valilla. APua. Totuus on etta autoilijat Japanissa eivat ole hirvean varovaisia.  Ei ehka luo turvallisinta fiilista esim. telkkarit (radio on vahan vanha juttu) auton kuljettajan puolella ja muut keskittymisenesto harpakkeet jotka nayttaa toimivan (nim. monta kertaa on punaisen valon yli ajattu kun jalankulkijalla on ollut vihreat valot, ja muita tarinoita) Nojoo, mutta ajamiskulttuurista muriseminen sikseen.

Siella se on. Mun lempivuori. Ja siisti puu. Mikakohan puu tuo olisi?

Ja taakin on hieno. Mutta mika se on? Paljon on opittavaa viela..

Pieni puutarhaplantti. Taalla niita on paljon.

Paikallisen saha.

Ja 200 metria kotoa. Aurinko on jo lahes laskenut, kello on 17:10. Kavelinkin 40 minuutissa, kiitos aurinko kun taas nayttaydyit.

Ja nyt polskimaan paikallisten sekaan uimahallille/kuntosalille ja sen jalkeen Starbucksille(!). Tosiaan, innostus on suuri kun eilen sain kuulla etta kuntosalin lahella tuo tutun kahvin tarjoaja. Starbucks se ei turhaan muutu maan mukaan, joka nain kulttuurishokin jalkipuoliskolla kelpaa mulle. Lisaa naistakin aiheista myohemmin.