Lisää hyvää elämään
Minähän en ole mikään hippi. Enkä mikään intomielinen idealisti. Oikeasti olen varsin mustavalkoiseen oikein-väärin-ajatteluun kasvanut ja itsekurilla ja -ruoskinnalla itseni tähän ikään asti saattanut syömishäiriöinen naisihminen, jolla on jonkun mittarin mukaan vyötäröllä liikaa tavaraa. Ja vähän muuallakin. Niin että miten ihmeessä löydän itseni kirjoittamassa HYVINVOINTIBLOGIA, kaikista maailman asioista?
Se on kuulkaa hyvä kysymys.
Aika pitkään olen tottunut ajattelemaan hyvinvointia vähän sellaisena samalla tavalla suoritettavana asiana kuin vaikkapa ”terveellinen ruokavalio” ja ”liikunnallisuus”. Että näitä kahta jälkimmäistä kun oikein kovasti toimittaa, niin siitä sitten vähän niin kuin automaationa seuraa tuo hyvinvointi. Se on vain ihan tosi kummallista, että se hyvinvointi niin usein tuntuu enemmän pahoinvoinnilta. Tokikaan sitä ei niin ääneen voi sanoa, koska hyvinvointi on se mitä uhkutaan ulospäin, oli miten kakka olo sisällä tahansa.
Vaan eihän se näin voi mennä – että kun luovun mahdollisimman monesta mieliteosta ja lisään sitä kuuluisaa ryhtiä elämääni, niin siitä sitten suoraan alkaa voimaan paremmin. Käsi sydämelle – kuinka moni meistä on ainakin joskus ajatellut, että kun voisin luopua tuosta tai tuosta asiasta ja vähän ryhdistäytyä tässä ja tässä, niin SITTEN olisi elämä mallillaan? Minä ainakin olen – enkä ole edes kerrasta oppinut, vaan aina ottanut uuden ryhtiliikkeen, kun edellisestä on puhti loppunut.
Välillä sitä ryhtiä tuli otettua vähän liikaakin. Hurjalla itsekurin ja ruoskinnan voimalla, personal trainerin kannustamana laihdutin kerran 35 kg. Voi sitä voittajaoloa, mikä tulee, kun saa ”ylittää itsensä” ja tehdä vielä yhden toiston jalkapräsissä vaikka tuntuu siltä, että yhtään ei enää pysty. Tai sitä, kun laivan buffetissa pystyy kasaamaan lautaselleen vain salaattia ja ”protskua” ja jättämään jälkiruoan välistä kokonaan. Nyt onnistuin. Se olo kestää suurinpiirtein seuraavaan lipsahdukseen tai repsahdukseen saakka ja sitten ryvetään taas pohjamudissa. Se on laihduttajankin elämä yhtä epäonnistumisen ja onnistuisen aallokkoa, koskaan ei ole peilityyntä. Vähemmästäkin tulee merisairaaksi.
Nyt sitten olenkin ruvennut ajattelemaan, että ehkä tuo onnellisuus ja hyvinvointi ja se samperin terveys – ehkä ne eivät tule hurjasti tekemällä tai aktiivisella kieltäymyksellä. Ehkä pitäisikin ajatella, että jos lisään elämääni HYVÄÄ ja HYVIÄ ASIOITA – ihan niiden terveellisyyttä tai hyödyllisyyttä sen kummemmin miettimättä – niin sitten sitä hyvinvointiakin voisi siinä sivussa tulla. Ja kun hyviä asioita on elämässä paljon, niin huonommille jää vähemmän tilaa, ja ne putoavat pois ihan ilman totaalikieltäymystäkin. Ja jos oikein miettii, niin moni sellainen asia, mitä ilman ei voisi kuvitellakaan elävänsä alkaakin tuntua vain tilanviejältä. Ja sellaiset, mitkä ovat tuntuneet ihan turhilta, muuttuvatkin hyviksi ja mukaviksi asioiksi. Ei sitä koskaan tiedä.
Tämä vaatii tietysti jonkin verran itsetuntemusta ja uskallusta päästää irti kontrollista, ja kumpikin vaatii opettelua. Vaan onneksi meillä on koko elämä aikaa. Aloitetaan vaikka heti tänään.