Mitä siis nyt todella kuuluu?

Välillä tuntuu siltä, että joka puolelle katsoessa vallitsee vain kaaos. Kotona, työpaikalla, omassa päässä, pukuhuoneen kaapissa, että jokapäiväisessä arjessa. Niin paljon tapahtunut etten ole saanut aikaiseksi kasattua yhtä asiaa loppuun kun toinen kasa saapuu jo paikalle. Pääsääntöisesti, onneksi, on tapahtunut vain paljon hvyää lähiaikoina, mutta niin kovalla tahdilla että lopulta päivän päätteeksi olo on jo todella hengästynyt pelkästään kun ajattelee kaikkea.  Valmistuin vihdoinkin ammattiini Lähihoitajaksi Toukokuun lopulla ja ollut tekemässä töitä jatkuvasti jo ennen valmistumista. Teen pitkää sijaisuutta Orivedellä ja olen todella kiintynyt paikkaan että kyseiseen kuntaan.Isoimpana iloisena muutoksena onnistuimme saamaan asuntolainan ja olemme ostaneet aivan ihanan omakotitalon johon olemme Lokakuussa muuttamassa! Joten paljon on tapahtunut ja näitä on todella jaettava erikseen omiin posauksiin vielä 🙂

 

img_9933.jpg

img_20180811_210500.jpg

Mitä siis nyt todella kuuluu? Olen ollut pitkään lähes täysin kivuton, josta olen todella ollut kiitollinen. Sen avulla olen vihdoin onnistunut saamaan aikaiseksi paljon, kuten valmistumisen sekä tehdä ahkerasti töitä. Tehdessäni Tampereella lyhyttä sijaisuutta samalla kun etsin kesätöitä sain yhteyden oton vanhalta esimieheltäni kotihoidon ajoilta ja minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut sijaisuudesta Orivedellä. Totta kai olin! Lähdin siis tekemään hieman pidemmän työmatkan päähän äitiysloma sijaisuutta, jossa sopimus Helmikuuhun asti voimassa. On ihana olla vihdoin jo oikeasti muutakin kuin opiskelija sekä tehdä työtä mistä nautin, samalla saada hieman ystävyyssuhteita muiden hoitajien kanssa. Olen hakenut myös vakipaikaa kahdesti ja ollut haastatteluissa, mutta toistaiseksi ei ole onnistanut, eikä se ole onneksi minua lannistanut. 

Kesän aikana olleet helteet ovat kyllä olleet koetus jaksamiselle, näillä lääkkeillä (Zoladex + Letrozol sekä Tibolon että kaikki kroonisen kivun lääkkeet) kun vaihdevuosi oireet ovat aika vahvoja ja työ on fyysistä niin koko kesän olen hikoillut todella rajusti eikä mikään ole tuntunut olevan avuksi. Joten suihkussa on saanut ravata ja vaatteet ovat olleet hiestä märkänä jatkuvasti. En muista koskaan elämäni aikana joutuneeni kestämään näin paljon hikoilua ja voin kertoa että en todellakaan kestä hikoilua ollenkaan. Mutta niin kasvoilla kun selässäkin hiki on valunut päivät pitkät noroina. Mutta kivuttomuudesta tämä on ollut toisaalta pieni hinta maksettavaksi, vaikka useampaan otteeseen ärräpäät on tämän takia lennellyt.  Kelien viileneminen on ollut nyt todella miellyttävää ja todella odotan kamalien helteiden jälkeen koleampaa syksyä ja talven tuloa!

fb_img_1532695863422.jpg(oli pakko ladata tämä aivan huikean hauska kuva myös teille, tunsin oloni juuri tälläiseksi istuskellessani päivät pitkät kotona sohvalla vähissä vaatteissa tuulettimen edessä! :D)

Syksyn lähestyessä myös jotain muutakin upeaa on tulossa kuin vain koleammat kelit, eli muutto meidän ihanaan ja ihka omaan omakotitaloon maaseudulla! Olen aivan innoissani asiasta, enkä voisi malttaa odottaa Lokakuun saapumista jolloin muutto tapahtuu! Meillä oli puheena alkaa katsoa mahdollisesti oman asunnon etsimistä häiden jälkeen, mutta sattumoisin löytyi juuri sellainen asunto, joka olisi aivan täydellinen meille sekä täydellisellä sijainnilla. Lähdimme pankkiin katsomaan millaiset mahdollisuudet meillä voisi olla asuntolainan saantiin ja jos se nyt ei onnistuisi niin mitä siihen tarvitaisiin vielä. Eihän me osattu uskoakkaan, että saataisiin lainalupaus kun miellä ei oikein hullummin säästöjä ollut eikä reaalivakuutta taikka muutakaan vakuutta kuin yhdeltä ihmiseltä henkilötakaus. Kuitenkin, saimme vihreää valoa pankista enkä voinut olla halkeamatta ilosta! Soitto nopeasti välittäjälle ja päästiin jo samana päivänä katsomaan taloa, ja koko sen ajan tuntui kuin olisin pakahtumaisillani siitä, miten täydelliseltä kaikki tuntuikaan. Hyvin pienen tarjous heittelyn jälkeen saimme kuulla, että tämä koti oli meidän! Kaikki tietenkin iski konkreettisesti vasta kun tuli nimet kirjoitettua kauppapapereihin. Oltiin saavutettu yksi iso osa haaveestamme, saaneet kauniin kodin, niin kauniilta paikalta. Kaikki tuntuu edelleenkin aivan siltä kuin se olisi vain unta ja varmasti vielä pitkään muuton jälkeenkin joudun nipistelemään itseäni, jotta tietäsin kaiken todella olevan ihan totta. Tulen tästä varmasti jatkossa vieläkin puhumaan ja näyttämään enemmän meidän kodin ihanuuksia!

img-20180726-wa0002_0.jpg(kuva on hieman huono kun se on otettu puhelimella myyntiesiteestä, mutta siinä näkyy meidän koti <3)

Tiedän, että en ole kuukausiin kirjoitanut mitään ja tämä on todella ollut itsellekin inhottavaa. Olen monesti tarttunut koneeseen ja avannut uuden sivun uutta blogi postausta varten, mutta sen jälkeen on tuntunut kuin aivot olisi lopettaneet toiminnan. Aivan tyhjää eikä yhtäkään sanaa tunnu löytyvän päästä. Istun ja mietin, eikä minusta ole mitään mitä voisin tähän kirjoittaa. Olen vain sulkenut sen jälkeen koneen ja jatkanut arkea. Mutta tänään päätin toisin. Huomasinkin, että aivan hurjasti on ollut asioita joista kirjoittaa ja jatkuvasti mieleen tupsahtelee lisää, mutta jos kaiken tänne nyt kirjoittaisin ei siitä saisi mitään selvää. Ajatukset sekä tunteet tuntuvat poukkoilevan sinne tänne eikä meinaa yhdestä saada pidettyä kiinni, joten toivon todella, että tämä kaikki on jotenkuten pysynyt kasassa alusta loppuun.

Nautin kirjoittamisesta ja sanojen luonnista tähän luettavaksi, mutta olen vielä aivan keltanokka kaikessa mitä arjessani haluaisin koulun päätyttyä tehdä. On vieläkin päiviä kun kotona herään siihen orastavaan tunteeseen kuin olisin unohtanut jonkin tärkeän läksyn taikka kokeen, kunnes iskee todellisuus siitä että koulut on jo käyty. Joten mielessä pyörii myös miljoona eri asiaa mitä haluaisi tehdä ja vielä oppia. Olen siis todenteolla tarttunut kameraan ja ladannut koneelleni kuvanmuokkausohjelman. Opettelen vasta käyttöä, mutta joka kerran jälkeen haluaisin osata vain enemmän ja paremmin. En siis ihmettele yhtään sitäkään, että blogi on saanut osakseen hieman ”huonoa kohtelua”oltuaan niin pitkään ilman mitään uutta. Mutta nyt todella toiveissa on kehittyä vielä kirjoittamisessa lisää ja tulevaisuudessa blogiin ilmestyy ottamiani kuvia myös! 

Toivottavasti kaikilla on lomat menneet hyvin, kelit olleet hyvät sekä energiaa kerätty arkeen! 

img_20180811_220839_213.jpg

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Aurinkoa lumella sekä kliseisiä elämän ohjeita

Mitä kirjoittaa silloin, kun tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa, mutta yhtäkkiä kun istahtaa alas, valmistautuu aukaisemaan itsensä niin pää lyökin tyhjää? Tai mitä kertoa silloin, kun tuntuu että sinulla olisi niin paljon jaettavaa, mutta mitään ei tule ulos. Suu kuivuu ja kieli tarttuu kitalakeen kiinni, eikä sanat muodostukkaan. On ollut, jostain syystä vaikeaa avata itseään hetkeen tänne. Olen sen monta kertaa laittanut itselleni ’to do’- listalle useina päivinä ja viikoinakin peräkkäin, mutta sitten on tullut tyhjä mieli ja kuiva suu. Tätä minä silti tahdon tehdä, jos ei kenenkään muun niin ainakin itseni takia. Mutta välillä tosiaan tuntuu, kuin minusta olisi kasapäin purkautumassa asioita, joita en saisi hallituksi ja tulos olisikin sitten vain epäsiisti kasa sanaoksennusta, joka ei ole loppujen lopuksi mitään.
Mutta tässä minä nyt olen ja kirjoitan.
Elän väsymyksen jälkeistä tulevaa ja olen ollut paljon onnellisempi, kivuton sekä saavuttanut asioita yksi kerrallaan. Silti yksi on vielä saavuttamatta, ja se on koulusta valmistautuminen. Jestas se oli lähellä, mutta muutaman epämukavan tapahtuman myötä harjoitteluni keskeytettiin, juuri muutamaa viikkoa ennen valmistumistani. Pääsiisen jälkeen on taas selvittelyä, siitä miten tämä ikuisuusprojekti saataisiin päätökseen. Olin aluksi siitä hyvin kiukkuinen, mutta enää en tiedä mitä asiasta ajatella. Ainakin on aikaa suunnitella sillä välin lisää häitä (oi kyllä vain, nyt se alkaa!) sekä siivota kotia uudestaan ja uudestaan. On aikaa vielä nauttia hetken kevään alusta, auringosta lumihangella, ja se on yksiä kauneimpia asioita mitä tiedän.img_20180328_181518.jpg
img_20180328_181556.jpg
Vielä ennen kuin taas koulu jatkuu, on aikaa oppia tuntemaan tätä ns ”uutta minää” joka kävi aika paljon läpi asioita sairaalassa, ja olen erittäin onnellinen, tästä kivuttomuudesta. Se tuska mitä elin silloin, oli todella uuvuttavaa. Nyt ollaan taas kuin uudesti syntynyt ja energiaa riittää.Ei tämä matka Endometrioosin kanssa silti ohi vielä ole todellakaan. Joudun edelleen käyttämään paljon lääkkeitä, jotta kipuni ja lantion alueen lihaksiston krampit pysyisivät hallinnassa. Nyt myös endometrioosiin tarkoitettua lääkitystäni joudutaan muuttamaan sekä hieman vahvistamaan, jotta saataisiin tahdottu tulos vartalossani; eli ei kuukautisia ollenkaan koko lääkityshoidon aikana. Tällä pyritään siihen, ettei endometrioosini saa mistään ns ylimääräista Estrogeeniä ja ala uudestaan kasvamaan. Mutta kaikesta tästä huolimatta olen ollut lähes täysin kivuton, saanut tosiaan paljon enemmän energiaa ja nauttinut suuresti enemmän arjesta kuin aikaisemmin!
Välillä lääke muutokset tai uudet kokeilut todella vievät voimat ja savat todella heikkoon kuntoon. Viimeisin kokeilu sai minut oksentamaan lähes koko viikonlopun, vapisemaan ja oli todella tokkurainen olo sek olin lähes jatkuvasti unessa. Eli ei siis niin ihana kokeilu ja päätin sen samantien omin päin, minkä koin tarpeelliseksi. Tälläistä ei tosn saisi tehdä ilman lääkärin lupaa. Aikaa tosin siinäkin meni että oma parempi vointi palautui, mutta onneksi vain muutama päivä. Haaveilen todella ajasta, kun ei tarvisi syödä yhden yhtäkään lääkettä. Joskus pelkästään näiden lääkkeiden olemassa olo kuvottaa, mutta muistan sitten, että niillä jaksan paremmin. Mutta en ole onneksi linkitetty niihin täysin koko elämäkseni.img_20180324_115450.jpg

Eli niin, mitä sitä kirjoittaa kun ei tiedä edes mistä aloittaa?

Tiedä, tuliko tästä jotain aivan järkyttävää, vaiko ei. Myönnän että ajatukseni ovat todella tänään harhailleet, ja olen ollut varmastikin hyvin sekava tässä julkaisussa. En tiedä onko tähän juuri ”Tätä minä olen” oikein sanottu, mutta myös mieleni on ollut yhtä isoa myrskä lähiaikoina. Olen käynyt läpi miljoona eri tunnetta läpi varmastikin joka päivä ja en tiedä oikein tällä hetkellä, mistä saada sellaisen narun, joka pitäisi minua tasaisesti pystyssä loppuun asti. Ja lopulla tarkoitan lähinnä omaa ajatus myrskyäni sekä sitä, että vielä minusta saataisiin se Lähihoitaja ulos koulusta. Nautin ja rakastan tätä ammattia, en ole ammattilainen, mutta niinkuin yksi todella ihana hoitaja joskus minulle kertoi, että vielä 25-vuoden jälkeen tätä työtä tehden ei hän itsekään koe olevansa valmis. Aina oppii uutta ja joka päivä on aina uusi ja omanlaisensa. Mutta niin, jää nähtäväksi, millainen ikuisuusprojetki kouluni tulee olemaan, koska jollain hullulla karmalla tai ”tuurilla”, joka ikisessä harjoittelu jaksossani on tapahtunut jotain, mikä alkaa tällä hetkellä vain naurattamaan. Ei ollut montaa päivää tästä kun harjoitteluni keskeytettiin kun anopin luona naureskelin, että jotain vielä tulee tapahtmaan että en valmistu. Olisi varmaan kannattanut naureskella asialle hiljaa itsekseni, näin jälkeenpäin ajatellen. Tällä hetkellä hyvä uutinen on se, että vaikka olenkin nyt ilman harjoittelu paikkaa, ei minun tarvi yksin kotona nyt aivan joka päivä istuskella, vaan teen tarvttaessa vanhaan tuttuun ja ihanaan työpaikkaan keikkaa. 
img_20180329_130403_1.jpg
Niin kliseistä kuin se itsestäni on, on oikeasti vain pakotettava itsensä siihen, että elää päivän kerrallaan. Sekin tuntuu minusta joltain suureman voiman vitsiltä, joka olisi sen juuri tälläisen ns kontrillifriikin/ perfektionistin ja suunnittelijan elämään istuttanut. Ei ole oikein vaihtoehtoja kuin vain päivä kerrallan. Joinain päivinä vihaan tuota lausetta ylikaiken, se saa sisällä oikein raivon kumpuamaan. En minä ole ihminen joka elää van päivä kerrallaan! Olen aina tehyt jonkinlaisen suunnitelman mitä kohti kulkea, mutta välillä tuntuu, että tämän sairauden kanssa ei ole muuta mahdollisuutta kuin aina ja aina vain päivä kerrallaan. Kyllä sillä elää, jos vain oppisi siihen. Mutta sitä tässä sitten harjoitellaan. 
Tämä päivä: Sain vihdoin yhden kynnyksen ylitettyä ja avatua utseäni tänne, teille. Siivoan ja otan aika varmasti päviäunet samalla kun odottelen Miiroa kotiin. Pyärittelen päässäni kaikenlaista häihin liittyvää, tai sitten olisin sisustamassa tätä meidän kaksiotamme miljoonatta kertaa kaikin eri tavoin. Eli otan rauhallisesti 🙂

Mutta siirryttäisiinkö hieman iloisempaan aiheeseen? Minusta tulee ensivuonna Rouva Lintonen! Kuulostaa todella uskomattomalta ja häiden suunnittelu on aika vauhdissa tietenkin omassa päässäni ja aloin jo viimevuonna askartelemaan Save The Date-kortteja, joka on aika uusia asia rantautuneena suomeen eikä sitä moni käytä. Tämä siis tuonut hieman hämmennystä meidän molempien lähipiirissä kun kukaan ei oikein ole ymmärtänyt tämän tarkoitusta, mutta eipä se silti minua ole pysäyttänyt. Saatte hieman kuvaa nyt niistä korteista, ihan kaikki kutsuvieraat eivät ole näitä saanut, mutta antaa mennä vaan!

img_20180329_111801.jpg

img_20180329_111942.jpg

img_20180329_112045.jpg
Jos olisin ollut hieman viisaampi, olisin tuon tekstin printannut hieman suurmmaksi tuolle ruskealle paperille, niin ei suurennuslasilla tarvisi sitä lukea, mutta eipä näissäkään kaikki voi aivan nappiin mennä 🙂
On sitä jo hieman koe koristeita laitettu kiinasta tilaukseen ja hiusten kasvattaminen on kovassa prosessissa (jos meikäläisen lyhyt pinna vaan sitä kestäisi), häihin rahaa yritetään saada kasaan, kirkko varattu ja jo hieman tietoa millaista juhlaa sitten tahdotaan viettää. Toiveena olisi Jurvassa ns puutarha/ulkokesähäät, mutta se voi olla vain haavetta. Kuitenkin, yksi asia mikä pitää mielen ylhäällä välillä kaikesta muusta sekamelskasta on nämä häät, tuli niistä mitä tahansa <3 Onneksi on vielä hyvin aikaa suunnitella! Pidän varmastikin jatkossa häistä erillisiä julkaisuja, mutta tässä hetkellisen radiohiljaisuuden myötä ryöppyän taas vaikka ja mitä itsestäni ulos.

Päivä kerrallaan!

PS: Oikolukijani nukahti kesken kaiken, joten jos täällä on paljon virheitä niin palautetta kehiin! 
img_20180329_112300.jpg
<3

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli