No, tätäkö minä olen?

Olen paljon miettinyt kuinka tahtoisin kirjoittaa blogia. Kuitenkin se on aina kaatunut siihen, etten ole uskonut olevani kovin hyvä siinä tai sitten en vain tiedä mikä voisi olla blogini aihe.
Kerron ensimmäisenä, että en ole mikään taituri luomaan ajatuksia tai sanoja niin luettavaksi, että ihmisiä luultavammin kiinnostaa. Oma omgelmani on että saatan innoisaani tai ajatuksissani harhailla pää aiheesta kun kirjoitan. Ihan vain varoitusken sana kaverit 🙂 Tämän blogin aihe on nyt minä ja erilaisia keinoja tutustua itseeni varsinkin Endometrioosiin sairastumisen myötä olen ollut paljon hukassa itseni kanssa ja olen vielä edelleenkin. Tämä blogi siis toimii myös samalla hieman terapeuttisena keinona käsitellä asioita itseni kanssa niin etten pyörittele asioita pelkästään pääni sisällä.Tiedän, että asia ei moniakaan varmasti kiinnosta, enkä sillä linjalla ole lähdössä tätä tekemäänkään.Aivan mahtavaahan olisi, jos joku innostuisi aiheistani joita kirjoitan ja kokee myös itse saavansa näistä apua.Nimittäin, on todella raskasta käymään monia keskusteluita itsensä kanssa kun kokee oman kuvan naisena, kokea itsensä riittämättömäksi mies ystävälleen. Myös monet kivut ja muuta sairauteeni liittyvät ongelmat ovat tehneet elämäni täysin erilaiseksi siitä mitä se joskus oli. Ne päivät kun huomaatkin, ettei sinulla ole mitään kykyä vaikuttaa oman vartalosi toimintaan on musertavaa! Kuinka sitten elää elämäänsä? Miten olla 20-vuotias nuori, ja elää niin että arjesta saisi jotain irti? Sitä itsekin vielä mietin. On todella todella turhauttavaa, kun ammattiin valmistuminen on lähellä ja viimeiset kuukaudet koulua käymättä sekä mahdollisuus aloittaa työt hyvällä tahdilla yhtäkkiä pyyhkiytyy pois. Ja kaikki tämä sen takia että kovista lääkkeistä huolimatta vartaloni päätti että hormonitoimintani on ollut levossa liian pitkään ja kuukautiset piti tulla kolmesti, joista ensimmäisellä kerralla makasin sairaalassa kivun hoidossa niin, että lihakseen pistettävät kipulääkkeet olivat einoat jotka auttoivat kipuun.No, ehkä ymmärrätte turhautumiseni. Viime vuoteni keskeytyi opiskeluiden kanssa Endometrioosini takia ja kävin kaksi todella kivuliasta leikkausta läpi. Ja nyt vihdoin oli valoa tunnelin päässä.Olen myös todella jännitynyt. Huomenna on lääkäri pitkästä aikaa, ja siellä olisi tarkoitus katsoa minkälaisella lääkityksellä taas jatketaan..Mutta yritän silti pitää mielessäni, että olen vahva ja selviän tästä. Minä selviän tästä.Minä olen vahva. Minä en kuvittele tätä.
Tätä minä olen.