Kaipaan todella nyt kipupiikkiä.

Neulottu on sukanvartta, maisteltu on viiniä, sekä nautittu ihanista ihmisitä. Saunottu on ja osakäynyt paljussa. Istuttu takkatulen ääressä ja vaan vietetty viikonloppua. Toiset rauhallisemmin ja toiset enenmmän alkoholin huuruisessa naurussa.

Itse olen loppujen lopuksi saanut vietettyä myös ihanaa viikonloppua, askarrellut save the date kortteja, käynyt saunassa ja nauttinut mökki elämästä, mutta silti ei ne kivut olekaan olleet niin ystäviäni kuin toivoin. Olen nauttinut ja hymyillyt, mutta samalla kontannut itkien hakemaan lääkettä kun kipu iskenyt liian pahaksi kestää. 

Kivun lievityksenä minulla tuttu TENS-laite, päivittäiset lääkkeet ja suolentoiminta on pidettävä toiminnassa, koska muuten kipu pahenee entisestään ja kaadun huutamaan kivusta. 

Joten tässä istun, käärinyt itseni vilttiin, laittanut TENSsin täysille, ja koska lämpöpussini räjähti, lainaan anopin pepunlämmitintä. Lääkkeet otettu ja olen puuduttanut itseni. Rukoilen, että pian tämä olo helpottaa ja pääsen taas jatkamaan viikonloppua.

Miksi VITUSSA tämä on vaan on niin vaikeaa. Olo on niin rikkinäinen, jumissa täällä omassa vartalossa, joka vaan ei perkele rauhoitu. Nyt on syvällistä valitusta, mutta kipu. Sitä jaksaa välillä vain sen oman rajansa, mutta nyt tänään on päivä jolloin ei vain jaksa.

Juuri viikon ja kaksi päivää maannut sairaalassa niin kovissa kivuissa, että toivoin vain saavani rauhallisen ja levollisen viikonlopun.

Tiistaina alkaa viimeinen lähihoitaja opintojen harjoittelu, joka nyt kestää määrän x, jonka jälkeen valmistautuisin. Joten nyt saisi alkaa jo riittää. Jännittää todella paljon oman tilani takia, kuinka tämä onnistuisi. 

No mutta kuitenkin. Tämä on varmasti surkeimpia päivityksiäni ikinä tänne.

Kipu vain on todella uuvuttavaa ja kaipaisin vain lisää energiaa sekä voimia.

Vinkkejä miten saisin oloani luottavaisemmaksi itseni ja kipujeni suhteen, otetaan vastaan. Tällä kovalla kipukohtauksella oma ajatus ei kulje.

Olin silti täällä, viettämässä viikonloppua. Paikassa jota rakastan. Ihmisten kanssa, joita rakastan ja ihmisten kanssa, jotka yrittävät ymmärtää kipuani. Ja siitä olen iloinen.

Kaipaan myös silti sitä kipupiikkiä.