Mitä siis nyt todella kuuluu?

Välillä tuntuu siltä, että joka puolelle katsoessa vallitsee vain kaaos. Kotona, työpaikalla, omassa päässä, pukuhuoneen kaapissa, että jokapäiväisessä arjessa. Niin paljon tapahtunut etten ole saanut aikaiseksi kasattua yhtä asiaa loppuun kun toinen kasa saapuu jo paikalle. Pääsääntöisesti, onneksi, on tapahtunut vain paljon hvyää lähiaikoina, mutta niin kovalla tahdilla että lopulta päivän päätteeksi olo on jo todella hengästynyt pelkästään kun ajattelee kaikkea.  Valmistuin vihdoinkin ammattiini Lähihoitajaksi Toukokuun lopulla ja ollut tekemässä töitä jatkuvasti jo ennen valmistumista. Teen pitkää sijaisuutta Orivedellä ja olen todella kiintynyt paikkaan että kyseiseen kuntaan.Isoimpana iloisena muutoksena onnistuimme saamaan asuntolainan ja olemme ostaneet aivan ihanan omakotitalon johon olemme Lokakuussa muuttamassa! Joten paljon on tapahtunut ja näitä on todella jaettava erikseen omiin posauksiin vielä 🙂

 

img_9933.jpg

img_20180811_210500.jpg

Mitä siis nyt todella kuuluu? Olen ollut pitkään lähes täysin kivuton, josta olen todella ollut kiitollinen. Sen avulla olen vihdoin onnistunut saamaan aikaiseksi paljon, kuten valmistumisen sekä tehdä ahkerasti töitä. Tehdessäni Tampereella lyhyttä sijaisuutta samalla kun etsin kesätöitä sain yhteyden oton vanhalta esimieheltäni kotihoidon ajoilta ja minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut sijaisuudesta Orivedellä. Totta kai olin! Lähdin siis tekemään hieman pidemmän työmatkan päähän äitiysloma sijaisuutta, jossa sopimus Helmikuuhun asti voimassa. On ihana olla vihdoin jo oikeasti muutakin kuin opiskelija sekä tehdä työtä mistä nautin, samalla saada hieman ystävyyssuhteita muiden hoitajien kanssa. Olen hakenut myös vakipaikaa kahdesti ja ollut haastatteluissa, mutta toistaiseksi ei ole onnistanut, eikä se ole onneksi minua lannistanut. 

Kesän aikana olleet helteet ovat kyllä olleet koetus jaksamiselle, näillä lääkkeillä (Zoladex + Letrozol sekä Tibolon että kaikki kroonisen kivun lääkkeet) kun vaihdevuosi oireet ovat aika vahvoja ja työ on fyysistä niin koko kesän olen hikoillut todella rajusti eikä mikään ole tuntunut olevan avuksi. Joten suihkussa on saanut ravata ja vaatteet ovat olleet hiestä märkänä jatkuvasti. En muista koskaan elämäni aikana joutuneeni kestämään näin paljon hikoilua ja voin kertoa että en todellakaan kestä hikoilua ollenkaan. Mutta niin kasvoilla kun selässäkin hiki on valunut päivät pitkät noroina. Mutta kivuttomuudesta tämä on ollut toisaalta pieni hinta maksettavaksi, vaikka useampaan otteeseen ärräpäät on tämän takia lennellyt.  Kelien viileneminen on ollut nyt todella miellyttävää ja todella odotan kamalien helteiden jälkeen koleampaa syksyä ja talven tuloa!

fb_img_1532695863422.jpg(oli pakko ladata tämä aivan huikean hauska kuva myös teille, tunsin oloni juuri tälläiseksi istuskellessani päivät pitkät kotona sohvalla vähissä vaatteissa tuulettimen edessä! :D)

Syksyn lähestyessä myös jotain muutakin upeaa on tulossa kuin vain koleammat kelit, eli muutto meidän ihanaan ja ihka omaan omakotitaloon maaseudulla! Olen aivan innoissani asiasta, enkä voisi malttaa odottaa Lokakuun saapumista jolloin muutto tapahtuu! Meillä oli puheena alkaa katsoa mahdollisesti oman asunnon etsimistä häiden jälkeen, mutta sattumoisin löytyi juuri sellainen asunto, joka olisi aivan täydellinen meille sekä täydellisellä sijainnilla. Lähdimme pankkiin katsomaan millaiset mahdollisuudet meillä voisi olla asuntolainan saantiin ja jos se nyt ei onnistuisi niin mitä siihen tarvitaisiin vielä. Eihän me osattu uskoakkaan, että saataisiin lainalupaus kun miellä ei oikein hullummin säästöjä ollut eikä reaalivakuutta taikka muutakaan vakuutta kuin yhdeltä ihmiseltä henkilötakaus. Kuitenkin, saimme vihreää valoa pankista enkä voinut olla halkeamatta ilosta! Soitto nopeasti välittäjälle ja päästiin jo samana päivänä katsomaan taloa, ja koko sen ajan tuntui kuin olisin pakahtumaisillani siitä, miten täydelliseltä kaikki tuntuikaan. Hyvin pienen tarjous heittelyn jälkeen saimme kuulla, että tämä koti oli meidän! Kaikki tietenkin iski konkreettisesti vasta kun tuli nimet kirjoitettua kauppapapereihin. Oltiin saavutettu yksi iso osa haaveestamme, saaneet kauniin kodin, niin kauniilta paikalta. Kaikki tuntuu edelleenkin aivan siltä kuin se olisi vain unta ja varmasti vielä pitkään muuton jälkeenkin joudun nipistelemään itseäni, jotta tietäsin kaiken todella olevan ihan totta. Tulen tästä varmasti jatkossa vieläkin puhumaan ja näyttämään enemmän meidän kodin ihanuuksia!

img-20180726-wa0002_0.jpg(kuva on hieman huono kun se on otettu puhelimella myyntiesiteestä, mutta siinä näkyy meidän koti <3)

Tiedän, että en ole kuukausiin kirjoitanut mitään ja tämä on todella ollut itsellekin inhottavaa. Olen monesti tarttunut koneeseen ja avannut uuden sivun uutta blogi postausta varten, mutta sen jälkeen on tuntunut kuin aivot olisi lopettaneet toiminnan. Aivan tyhjää eikä yhtäkään sanaa tunnu löytyvän päästä. Istun ja mietin, eikä minusta ole mitään mitä voisin tähän kirjoittaa. Olen vain sulkenut sen jälkeen koneen ja jatkanut arkea. Mutta tänään päätin toisin. Huomasinkin, että aivan hurjasti on ollut asioita joista kirjoittaa ja jatkuvasti mieleen tupsahtelee lisää, mutta jos kaiken tänne nyt kirjoittaisin ei siitä saisi mitään selvää. Ajatukset sekä tunteet tuntuvat poukkoilevan sinne tänne eikä meinaa yhdestä saada pidettyä kiinni, joten toivon todella, että tämä kaikki on jotenkuten pysynyt kasassa alusta loppuun.

Nautin kirjoittamisesta ja sanojen luonnista tähän luettavaksi, mutta olen vielä aivan keltanokka kaikessa mitä arjessani haluaisin koulun päätyttyä tehdä. On vieläkin päiviä kun kotona herään siihen orastavaan tunteeseen kuin olisin unohtanut jonkin tärkeän läksyn taikka kokeen, kunnes iskee todellisuus siitä että koulut on jo käyty. Joten mielessä pyörii myös miljoona eri asiaa mitä haluaisi tehdä ja vielä oppia. Olen siis todenteolla tarttunut kameraan ja ladannut koneelleni kuvanmuokkausohjelman. Opettelen vasta käyttöä, mutta joka kerran jälkeen haluaisin osata vain enemmän ja paremmin. En siis ihmettele yhtään sitäkään, että blogi on saanut osakseen hieman ”huonoa kohtelua”oltuaan niin pitkään ilman mitään uutta. Mutta nyt todella toiveissa on kehittyä vielä kirjoittamisessa lisää ja tulevaisuudessa blogiin ilmestyy ottamiani kuvia myös! 

Toivottavasti kaikilla on lomat menneet hyvin, kelit olleet hyvät sekä energiaa kerätty arkeen! 

img_20180811_220839_213.jpg

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään