No onhan siitä aikaa kun viimeksi olen jotain kirjoitellut. Elämä muuttuu joka vuosi aina vaan hektisemmäksi.

Välillä olisi hyvä päästää ulos kaikki ne asiat ja höyryt mitä pään sisällä on.

Meidän kaikki kolme lastamme harrastaa judoa ja isäntä myös. Siksi meidän molempien vanhempien kaikkia vapaa-aika uppoutuu tuohon.

Treenejä on ainakin 5 kertaa päivässä, jos ei kuusikin eli yksi päivä viikosta olisi ilman judoa , paitsi ne päivät kun on kisoja.

Kisoja joita nyt on viimeisen 3 kuukauden aikana ollut joka viikonloppu. VOI…

Eikä helpotusta ole näkyvissä ihan heti.

Tulevana viikonloppuna ollaan vanhimman pojan kanssa menossa Ouluun kahdeksi päiväksi. Hyvästi viikonloppu.

Seuraavana viikonloppuna yritetään ”rauhoittua” kavereiden ja sukulaisten kanssa synttäreitä viettäen.

Ja sitten kuun lopussa onkin jo viikon mittainen kisa matka Belgiaan. Itse en ole sinne lähdössä, mutta ehkä itse olen se, joka eniten jännittää tulevaa matkaa.

Tämä tietysti tarkoittaa sitä että yritän ns olla yksinhuoltajana kahdelle alakoululaiselle. Siis eihän se vaikeuksia tuota muuta kun työn kannalta.

Siis jos olen töissä kuuteen asti joka päivä niin lapset 7 ja 9 v ovat kotona keskenään n.5 tuntia per päivä. Ei näin.

No ehkä mä kehittelen taas jotakin tuonkin ongelman ratkaisemiseksi.

Välillä vaan tulee koko judoilu korvista ulos ja tuntuu siltä että meidän elämäämme ei muuta tällä hetkellä mahdu.