Ajatuksiani

Miten elämä välillä meitä heitteleekään? Yhtenä hetkenä olet onnellinen ja rakastunut korviaan myöten. Sinun tekee mieli huutaa koko maailmalle, – Rakastan, olen onnellinen. Kaikki sujuu todella mainiosti. Kaikki asiat ovat suuria ja lämpimiä. Et voisi muuta toivoa enään elämääsi. Ruusuja tupsahtelee joka puolelta koko ajan. Kunnes jonakin päivänä huomaat ettei kaikki olekaan niin kivaa ja ihanaa kun olet luullut.

Toisena hetkenä sinun ei ole hyvä olla. Kaikki se rakkaus on joko poistunut sinun elämästäsi tai ainakin mennyt johonkin hyvään piiloon, mistä se on enään vaikea kaivaa esiin. Et enään huomaa niitä suuria ja lämpimiä ajatuksia tai et ehkä noteeraa niitä enään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruusuja ei enään tipahtele, välillä tupsahtaa jostain jokin rentun ruusu mutta et kiinnitä suuhen huomiota. Tuntuu, että et saa enään mistään kivasta, hyvästä kiinni. Sinua harmittaa. Sinua itkettää. Sinusta tuntuu, että olet yksin tässä kylmässä ja epäreilussa maailmassa. Sinua väsyttää kaikki se, mitä ympärilläsi tapahtuu. Mikään ei ole enään kivaa, eikä mitään ole enään jännittavää.

 Tässä tilanteessa toivot valoa tähän kaikkeen pimeyteen mikä eteesi langennut. Toivot ja kaipaat jotakin mistä et nyt tässä tilanteessa tiedä mitään. Jotain mikä toisi elämääsi jonkinlaista vipinää, pilkettä silmäkulmaan. Jotain erillaista.

Kaipuu on suuri!!