Voihan selkä
Minä olen aika ajoin joutunut kärsimään selkäsärystä. Noin kuukausi sitten kitkin rikkaruohoja pihalla jalat suorana, pää alaspäin ja tiesin, että siitä tulee selkä kipeäksi. Seuraavat päivät töissä olivat aika vaikeita. Selkää särki ja särkylääkkeitä tuli popsittua jonkin verran. Vanhoja relaxantteja ja buranaa. Niillä se omasta mielestäni menikin ohi.
Työt sujuivat hyvin ja selkäsärkykin oli poissa. Loma alkoi ja kaikki näytti aurinkoiselta. Nyt on menossa loma viimeinen viikko ja selkäsärky tuli takaisin. Viikonloppu meni hienosti vaikkakin selkää särki. Sunnuntaina kävin serkkuni kanssa katsomassa teatteri esitystä, ulkona. Ilma oli jokseenkin viileä ja katsomo oli rakennettu vanhoista laudoista ja rakennustelineistä. Olihan siellä istuin tyynyjä ja lainaksi sai viltin jalkojen lämmikkeeksi.
Maanantaina selkää särki taas jonkin verran enemmän ja tänään niin paljon, että en kunnolla päässyt sängystä ylös. Totesin miehelleni ” särky alkaa olemaan aika kova, joten soitan itselleni lääkäriajan.
Särky on ollut aika kovaa joten en pysty edes suorassa seisomaan. Lääkäri joka minua katsoi, oli suorasanainen ja jokseenkin ehkä jopa tyly. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että tämä selkäsärky joutuu issiashermosta. Lääkäri sanoi jo minut nähdessään kipujeni johtuvan kulumasta. MITÄ, KULUMASTA. Maailmani hetkeksi romahti. Kasa kipulääkkeitä jotka ovat niin vaarallisia, että jouduin jättämään reseptini apteekkiin. Lisää tulehduskipulääkkeitä ja sitten viellä kipulääkkeitä lisäksi. Siis olen vasta 34-vuotias ja minulla on selässä kuluma. Kuluma joka särkee niin paljon etten voi kävellä suorassa. Minua itkettää. Lapsetkin ovat vielä pieniä ja mitä kaikkea jäikään tekemättä.
Lähisukulaisellani on nivelrappeuma, joka säätelee hänenkin elämäänsä koko ajan. Hänen molempiin polviin on ”asennettu” tekonivelet koska omia ei enään ole. Ranteita pakottaa ja nilkat ei enään liiku.
Koko aikuis ikäni olen jokaisesta nivel vaivasta kysynyt lääkäreiltä, johtuuko se tästä kyseisestä sairaudesta. Koskaan en ole saanut kunnollista vastausta. Voihan se olla, vaan kun olet nuori niin ei sitä sinulla ole. Nyt tämä kyseinen lääkäri totesi kylmänä, että eipä ole omena kauas päärynäpuusta pudonnut.
Näin jo sieluni silmin kuinka rakas mieheni joutuu jättämään työnsä, kun en pysty tekemään mitään. Hänestä tulee minulle omaishoitaja. Hyi… pois tuollaiset ajatukset päästäni.
Minä toivon ,että tuo tyly, nopea, tutkimaton diagnoosi on väärä ja lepäilen pari päivää ja kaikki on taas kunnossa. Kirjoittelen asiasta taas lisää kunhan kaikki on taas ok.
Tätä tää nyt sitten on!