”Mä en kestä enää. Tän on loputtava tai mä en voi enää jatkaa. Ihmiset sanoo, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta mä en usko sitä enää. Kaikki muuttuu vaan koko ajan pahemmaks. Jos tää jatkuu tällaisena niin luulenpa, että on jäähyväisten aika…”

Ennen nukkumaanmenoa bongasin erään Facebook -kaverini tekemän statuspäivityksen, yllä olevan avunhuudon. Herkän, kauniin ja ainutlaatuisen tytön murhe sai minut jälleen miettimään sitä, miten moni päätyy huonoihin ja peruuttamattomiinkin ratkaisuihin, koska heillä ei ole ketään, kenen kanssa elämän (välillä kuoppaistakin) polkua taivaltaa.

Yksi ystävällinen sana, hymy, oven avaus, silmiin katsominen, toisen ihmisen kunnioittava ja tasavertainen kohtaaminen voi olla sille toiselle mittaamattoman arvokas. Puhumattakaan siitä, mitä voit saada sitä kautta itsellesi.

Nuorten yksinäisyys on teemana myös tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä. Suomessa Yhteisvastuun tuella mm. koulutetaan ja välitetään ystäviä nuorten turvatalojen yksinäisille asiakkaille. Mosambikissa keräys tukee yksinäisten ja heikossa asemassa olevien nuorten selviämistä pääkaupungin Maputon köyhälistöalueella. (Lisätietoja: http://www.yhteisvastuu.fi)

Me olemme täällä kaikki yhdessä, toisiamme varten. Yhteisvastuukeräyksen teemaa mukaillen: ollaan arkienkeleitä toisillemme. Herätellään hankeen nukahtanut laitapuolen kulkija, kutsutaan naapurin mummo kahville ja autetaan lastenrattaiden kanssa matkaava junaan. Osallistutaan Yhteisvastuukeräykseen joko lahjoittajina tai kerääjinä. Tai sitten lähetetään murheiselle Facebook-viesti, jossa kerrotaan, että minä välitän ja haluan kuunnella sinua.

Pieni ele sinulta voi olla ratkaiseva kädenojennus toiselle.