Huoh! Viisi päivää sitten saimme avaimet uuteen kotiimme. Kiireesti sängyt, patjat, peitot ja tyynyt kaupasta, jotta nukkuminen uudessa kodissa onnistuisi. Sitten alkoikin aikamoinen show, jotta edes aivan pakolliset tavarat saatiin kasaan. Jokaikinen tavara mikä kannettiin sisään piti putsata. Uudet tekstiilit piti pestä. Olenkin pessyt varmaan 25 koneellista pyykkiä. Onneksi on uudenkarhea pyykkitupa! Vanhasta kodista tuodut astiat pitää jokainen tiskata korkeassa lämpötilassa, jotta homeitiöt kuolevat. Uuden kodin tiskikone on vain aivan onneton. Tuskaisen hidas, jättää astiat märiksi, eikä koneeseen mahdu paljonkaan kerralla. Käsitiskiä on harrastettu ahkerasti.

Kun joka päivä shoppailee useamman tunnin etsien siivousvälineitä, huonekaluja, ruokatarvikkeita, vaatteita, elektroniikkaa jne. niin kyllä se tylsistyttää. Uuden ostamisesta on mennyt ihan täysin hohto. Kun ”normaali” kauppakuitin loppusumma on 500€ ja tietää, että paljon on vielä ostettavaa, niin kyllähän se vähän hirvittää. Onneksi nyt on alet käynnissä ja nettikaupoistakin voi juttuja hankkia, helpottaa kummasti.

Päivien aikana on tullut vastaan monta hassua tilannetta, kun päivänselviä juttuja onkin puuttunut. Laitanpa nestemäisen pyykinpesuaineen pesupalloon, paitsi että missäs pesupallo on, ai niin sitä ei ole. Lapsi on lähdössä kaverinsa kanssa Linnanmäelle, annan hänelle rahaa ja sanon, että laittaa rahapussiinsa, paitsi että sellaista ei ole. Sälekaihtimista huolimatta makuuhuoneessa on valoisaa, mitäs keksisi verhoiksi, laitan ne yhdet ainoat ylimääräiset pussilakanat verhoiksi ja toivon, että syksy ja pimeys tulisi pian.

Moni asia on löytänyt jo paikkansa ja arki tuntuu jo mahdolliselta. Kun saatiin väliaikaiset ruokapöytä, sohva, nojatuoli ja kaikille sängyt, niin alkaa kotikin näyttämään jo eletyltä. Tästä voi alkaa rakentamaan oman näköistä kotia.