Konkreettista välittämistä

Minulla on maailman paras sisko! Viime viikolla laitoin hänelle viestiä, että saisinko nukkua hänen ja miehensä asunnossa juhannuksena, kun he ovat poissa. Laitoin viestin, koska harmitti niin vietävästi, ettemme muuttaneetkaan tällä viikolla. Tiesin myös, että jos olen kolme päivää kotonamme homeessa, niin henki ei kulje yhtään. Siskoni vastasi salamana, että tietenkin sopii, tervetuloa.

Torstai-iltana myöhään ajelin siskoni luo ja menin sisälle. Mitä siellä odottikaan! Sängyllä oli pyyhe ja karkit, kuten hotellissa. Pöydällä oli mainiosti kirjoitettu tervetuliaiskirje, jonka luettuani purskahdin täyteen itkuun. Minusta välitetään ja huolehditaan näin paljon, että oli keksitty juuri minua ilahduttavat jutut: aamupala ja herkuttelua. Bonuksena oli vielä työhuoneeseen tehty minikirppis.

Hymyhuulilla haahuilin siskoni kodissa. Lopulta maltoin istahtaa sohvalle lukemaan lehtiä, kuuntelemaan kerrostalon ääniä ja lokkien kirkunaa, katselemaan kauniisti sisustettua kotia. Tekipä hyvää vain olla.

Nämä pienet suuret ystävien ja sukulaisten teot ja sanat ovat kannatelleet tänä keväänä paljon. Välittäminen on ollut kuuntelua ja konkreettisten asioiden ratkaisua. Yksin ei meidän perheen ole tarvinnut tätä suota tallata. Onneksi.