Meillä on koti!

FullSizeRender.jpg

Jipii! Meille löytyi uusi koti!

Muutamme toivottavasti jo tällä viikolla vuokralle muutaman vuoden vanhaan kerrostaloon. Se olkoon meille taukoasunto, jossa voi huilata, kerätä voimia ja ajatuksia sekä elää aivan tavallista elämää. Toivottavasti muutaman vuoden päästä meillä on mahdollisuus ostaa oma koti, jossa asuisimme pitkään. Millainen se asumismuoto on, omakotitalo, rivitalo vai kerrostalo, sitä emme tiedä. Antaa ajan kulua ja selventää ajatuksia.

Tuntuu niin omituiselta, kun olimme ajatelleet asua tässä talossa eläkeikään asti ja kasvattaa lapset täällä isoiksi, niin nyt suunnitelmat menivätkin uusiksi. Haikeautta ja surua on ollut viimeaikoina paljon ilmassa, mutta onneksi myös hetkittäin iloa siitä, että kohta on edessä helppoa vuokralaisen kerrostaloelämää.

Uudessa kodissa on paljon kivoja juttuja. Tärkeimpänä tietenkin hyvänoloinen sisäilma, mutta kyllä valoisuus, siistit pinnat, isohko olohuone – ruokatila, lasitettu parveke, sauna ja mainio sijainti tuovat hymyn huulille. Keskitytään nyt hyviin puoliin ja luodaan uudesta asunnosta meidän perheelle hyvä koti. Ihmiset, muistot ja omat (vaikkakin uudet) tavarat tekevät siitä varmasti kodin.

Suhteet Oma elämä Terveys Vanhemmuus

Tavaraton – tavoitteena tavarat on

IMG_6655.JPG

Miltä tuntuu, kun muuttaa lähes ilman tavaroita? Pakata mukaansa vain metallisia, lasisia ja keraamisia tavaroita eli käytännössä astiat. Kaikki muu pitää hankkia. Eikä vain itselle, vaan nelihenkiselle perheelle. Äidille, isälle ja kahdelle kouluikäiselle lapselle. Arjen pitää pyöriä niin normaalisti kuin se tässä erikoistilanteessa on mahdollista.

Mitä kaikkia tavaroita perhe tarvitsee elääkseen? Jotta päivä voi alkaa, niin tarvitaan sänky, tyyny, peitto ja lakanat, josta herätä. Ehkäpä yöpaitakin päälle. Sitten tehdä aamutoimet, ai niin siis hammasharja ja -tahna, harja, dödö, saippua, shampoo ja hoitoaine ja edes ripsiväriä silmiin. Pyyhe, sekin pitää olla. Kertaa neljä. Istahtaa tuolille ruokapöydän ääreen, sellaisetkin pitää hankkia. Aamupalatarpeet pitää kaikki ostaa puuropaketista ja suolapurkista lähtien. Onneksi sentään saa käyttää tuttua kattilaa. Vaatteet pitää hankkia, sukista lähtien. Mihin pakata työkamat, kun lähtee töihin? Laukkuun joka pitää sekin hankkia. Millainen laukku olisi mahdollisimman monikäyttöinen? Kengät, nekin menee uusiksi… Tällaisia ajatuskulkuja olen viime aikoina pyöritellyt päässäni ja yrittänyt hahmottaa mitä ihminen oikeasti tarvitsee.

Joudumme luopumaan kaikista tavaroistani homeen vuoksi. Asuimme omakotitalossa, joka oli homeessa. Asuimme siinä pitkään ennen kuin aloimme oireilemaan ja hälytyskellot alkoivat soida. Homekoirat ja muut tutkimukset osoittivat pelkomme todeksi. Emme ole ainoita, emmekä viimeisiä, jotka joutuvat aloittamaan uuden elämän homeen vuoksi ilman tavaraa.

Meillä on se hyvä puoli, ettemme ole sairastuneet homeesta pahoin, vaan pystymme elämään normaalia elämää. Perheen molemmat vanhemmat käymme keskiluokkaisesti töissä ja palkka tupsahtaa tilille. Meillä on voimavaroja ja taitoja selvitä tästä aivan absurdista ja pirullisen kinkkisestä tilanteesta. Tiedämme, että puolen vuoden sisään on elämä myös tavaroiden osalta mallillaan.

Tämä blogi olkoon itselleni prosessiksi ja muille kurkistusaukoksi miltä tuntuu hankkia kaikki tavarat uusiksi. Tervetuloa mukaan puoleksi vuodeksi. Se on tavoitteeni tavaroiden ja tämän blogin kanssa.

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Terveys