Ruokavalioajatuksia

Aloitin TFW salin lanseeraaman Cocovi haasteen maaliskuun puolivälissä, ja crossfit tyylisen treenaamisen lisäksi se pitää sisällään kaksi Jaakko Halmetojan ravintoluentoa, uniluennon ja ruokahaasteita. Pakko sanoa että Halmetojan luentojen jälkeen sitä saa taas uutta ajateltavaa, kun tähän asti terveelliseksi mielletty ruoka kuullostaa lähes roskaruualta näin karkeasti ajateltuna 😀 Ylipäätään TFW salin ideana on tuoda positiivista ajattelua, itsensä haastamista ja motivaatiota kaikilla elämän osa-alueilla, ja siksi esimerkiksi jokainen treeni aloitetaan aina motivaatiotarinalla. Ja kyllä se vaan toimii! Joka kerta sieltä lähtee kotiin hymy huulilla, treenaaminen on kivaa ja mieli on täynnä uutta motivaatiota.

Kokonaisuudessaan haaste kestää kahdeksan viikkoa, ja tähän asti jokaiselle viikolle on annettu oma ruokahaasteensa. Viimeisin haaste kestääkin sitten jäljellä olevat viisi viikkoa, ja on tähän asti mulle kaikista haastavin. Kyseessä on siis viljaton ruokavalio. Ei siis pelkästään gluteeniton, vaan täysin viljaton. Muut haasteet on olleet puoli litraa vettä aamulla ennen aamiaista, smoothie päivässä, viikko ruokaa parsakaalista, viikko ruokaa avokadosta ja viikko vain kotona valmistettua ruokaa ja samalla viikko ilman lisättyä sokeria. Kaikki kuvailee tekemiään ruokia, ja ne jaetaan muulle haasteporukalle omassa Facebook ryhmässä. Sieltä saa hyviä ideoita omien loppuessa, ja tietysti muiden tsemppaus saa puhtia omaankin haasteeseen!

uuniperunaliha.jpg

Viljaton on tähän asti sujunut hyvin, eikä ongelmia tuota oikeastaan kun aamupala. Pasta on ollut helppo korvata kasviksilla, mutta entäs se aamiaisleipä tai puuro? Tai jugurtti myslillä? Kaikki lempparit siis.. Yhyy 🙁 No, kysehän on ihan puhtaasti tottumuksesta, ja varmaan myös osittain helppoudesta (ja hyvästä mausta), ja koen sen pelkästään hyvänä asiana että ruokavaliota välillä tarkastelee ja kokeilee eri kulmista. En siis koe että mulla olis mitään ongelmia viljan kanssa, mutta kohtahan sen näkee jos vaikka ajoittainen väsymys oliskin siitä johtuvaa.

uuniperunakana.jpg

kasvikset.jpg

Aamun myslit on siis vaihdettu marjoihin ja hedelmiin, ja mökiltä vihdoin saatiin mukaan myös blenderi jolla pääsen tekemään smoothieita. Viikonloppuaamiaisella on tehty rahkaa, munakasta, uppomunaa, pekonia ym herkkuja. Hätätilanteissa leipähimo on korvattu riisikakulla. Ei se ihan samaa asiaa aja, mutta onhan se ihan hauskan makuinen. Vähän kun kinkku ja juusto popkornin päällä 😀 Enkä tiedä miten riisikakku muka maistuu popkornilta? Ja löytyyhän niitä viljattoman leivän ohjeita netistä vaikka millä mitalla, mutta tietoisesti olen toistaiseksi jättänyt ne vielä leipomatta.

mökkipyttäri.jpg

Vastaan tulee välillä yllätyksiäkin, kuten lapsimessuilla onneksi tajusin ennen metrilaku ostoksia kysyä myyjältä josko ne sisältää vehnää (ja sisältäähän ne, jopa ne pelkät hedelmälakut). Joskus sitä meinaa unohtaa koko homman, kun on normaalisti tottunut siihen että voi syödä mitä vaan. Messuilla maistelin erilaisia vauvanruokia, ja sattumalta jälkikäteen tarkasteltuna huomasin kaikkien onneksi olleen viljattomia. Yhtenä päivänä nälkäisenä jumpan jälkeen kaupasta nappasin mukaan proteiinipatukan, ja vasta autossa huomasin sen sisältävän vehnää. Höh.

kookoskana.jpg

Muutama salaatti on tullut syötyä kahvilassa (kotiruokahaasteen jälkeen), mutta muuten ruokaa on tullu tehtyä pääasiassa kotona. Tämän hetken suosikkeja on ehdottomasti uunissa paistetut kasvikset (esim. parsakaali, punasipuli, paprika, kesäkurpitsa ja joskus peruna ja porkkana. Vihannekset marinoidaan öljyssä johon olen lisännyt puolikkaan chilin, valkosipulin kynnen, mustapippuria ja suolaa. Uunissa 200 astetta ja n. 20min) melkein minkä kanssa vaan. Lisäksi olen tehnyt mm. blogissa aikaisemminkin mainittua kasvissosekeittoa, possukastiketta (ilman vehnäjauhoa), paistettua lehtikaalia, kookos-currykanaa yms.

Viime viikonloppuna tehtiin ensimmäistä kertaa uuniperunaa, jonka kanssa ensimmäisenä päivänä kanaleike ja bataattiburgeristakin tuttu feta-minttukastike. Seuraavana päivänä syötiin loput kaksi perunaa paistetun jauhelihan ja samaisen kastikkeen kanssa. Nam!

Bataattiburgereita on tehty muutamaan otteeseen, salaatteja on tehty jos jonkinlaisia ja mökillä päästiin vuoden ensimmäistä kertaa kokkaamaan ulkona uunikasviksista muunneltu pyttipannu. Eilen selailin pitkästä aikaa Timiltä lahjaksi saaamaani Bar 9 keittokirjaa, ja sieltäkin löytyi monta herkullista viljatonta reseptiä kokeiltavaksi. Viikonloppuna tein pellillisen viljatonta mudcakea, joka ei ainakaan jää suklaata kaipaamaan 😀 Kaapissa odottelee myös karppaajan piirakkaohje mantelijauhoista, joka on myös todella hyvää! Palaan siihen vaikka reseptin kanssa kunhan saan aikaiseksi tehdä sellaisen.

Joka tapauksessa ihan kokeilemisen arvoinen haaste. Viljaan olisi niin helppo sortua, ja kukapa sitä tietää vaikka sitä yksin pimeässä söisikin? Idea vaan kun on haastaa itsensä, ja siinä heikollakin hetkellä vaan ohittaa pullahyllyt ja siirtää katse hampurilaisista salaattiin. Paljon hyvää olen kuullut myös maidottomasta ruokavaliosta, ja olen valmis kokeilemaan sitäkin kunhan tämä viljaton nyt ensin loppuu. Ei pidä kuitenkaan haukata liian isoa palaa kerralla, on nimittäin aikaisemmin tullut huomattua miten liian ehdoton ja ankara ruokavalio ei mulla ainakaan ole lähtenyt toimimaan.

hyvinvointi liikunta ruoka-ja-juoma

Brunssi Mestaritallilla

Muutama viikko sitten sunnuntaina käytiin Töölön Mestaritallin brunssilla. Päästiin toisinsanoen tutustumaan heidän brunssiinsa, kun oltiin pyydetty tarjous hääjuhlaa varten ja käytiin paikanpäällä tutustumassa tiloihin. Hääjuhlapaikan metsästys ei tietysti tässä vaiheessa ole enää niin itsestäänselvää kun suurin osa ensi kesän juhlijoista on varanneet paikat jo reilusti viimevuoden puolella. Ykkösvaihtoehtona olisi ollut Hima & Sali edullisuutensa, herkullisten ruokiensa ja positiivisen kokemuksen pohjalta. Se harmi vaan olis ollu vapaana ainoastaan häitä edeltävänä viikonloppuna, joka ei meille käynyt muiden menojen takia.

mestaritalli.jpg

pöydät.jpg

Tarjouksia kysyin useammastakin paikasta, ja muutamaan mielenkiintoisimpaan käytiin tutustumassa. Nyt pitäis enää tehdä päätös, niin saataisiin mahdollisesti kutsutkin joskus lähetettyä 😀 Ymmärrän täysin miksi joku palkkaa wedding plannerin, nimittäin tuntuu että huomioon otettavia asioita ja järjesteltävää riittää kyllä. Ei olla saatu mietittyä edes ”teemaa”, eli värimaailmaa juhlan koristeille. Tai siis yksi tärkeimmistä kriteereistä juhlapaikalle sijainnin ja hinnan lisäksi oli se, ettei se vaadi kauheita määriä koristelua ollakseen viihtyisä ja juhlava.

buffet.jpg

buffet2.jpg

jälkkärit.jpg

jälkkäripöytä.jpgMestaritalli on kirkkoon nähden todella hyvällä sijainnilla, viihtyisä ja esim. hääkuvienkin kannalta ihan huippu ympäristö. Eikä osittain vieraille varattu terassikaan kuullosta yhtään huonolta! Jos joku voisi luvata hyvän sään juhliin, voisi vihkimisenkin ottaa suoraan ravintolan ulkopuolelle meren rantaan. Toisaalta ranskalaiset tiedemiehet ja meteorologit on tuoneet mm. Pekingin olympialaisten avajaisissakin käytetyn sadepilvet poistavan kemikaalicoktailin tavallisten kuluttajien saataville edulliseen 300 000 euron hintaan. Käytännössä siis juhlapaikan yläpuolelle pilviin suihkutetaan kemikaalisekoitusta, joka saa pilvet katoamaan muutamaksi tunniksi. Riittää siis että ihan ohuesti venyttää budjettia 😉

lipponen.jpg

Mestaritallin brunssi oli hyvä siitä huolimatta, että ensin ajattelin sen olevan melko (liian) kalapainotteinen. Syötävää riitti meille kyllä ihan helposti kummankin makuun, ja kyllä me niitä kalojakin kokeiltiin :)Varsinkin jälkiruokabuffet oli todella herkullinen, ja molempien ähky oli taattu viimeistään siinä vaiheessa. Aikaisemmin ollaan brunsseiltu vain Kiilassa, joka toistaiseksi silti menee etusijalle Meritalliin nähden. En osaa oikeastaan sanoa edes miksi, mutta ehkä Kiilan brunssi lopulta oli vielä vähän monipuolisempi? Ainakin ruokaisat salaatit ja tuoreet hedelmäsalaatit ym ovat Kiilassa ihan parhaimmistoa.

Tämä olikin ensimmäinen kerta Lipposen kanssa brunssilla, ja bonuksena tietysti just siellä tuli idea avata ääntä oikein kunnolla. Tähän asti ollaan päästy kuulemaan vaan pieniä kiljahduksia ja tietysti itkuhuutoa, mutta kesken brunssin neiti keksi alkaa huutamaan ihan vaan ilmeisesti mahtavan ja kovan äänen takia. No, mahtuuhan tähän maailmaan ääntä, ja meidän onneksi samaan aikaan brunssilla oli ainakin yksi raskaanaoleva nainen joka sai vähän esimakua tulevasta 😀 Siihen päälle vielä tietysti 1001 yritystä saada pöydältä jotain käsiin tai viimehetkellä vielä haarukasta matkalla suuhun. No, ainakin reissu meni hyvillä mielin mikä oli kaikista tärkeintä 🙂

muoti trendit mieli ruoka-ja-juoma