Nukkumispohdintaa

Nukkuminen on ihanaa. Se on tietysti myös välttämätöntä, se edistää terveyttä, vastustuskykyä, hyvinvointia jne. Nyt kun pienen vauvan kanssa nukkuminen ei olekkaan ihan niin itsestäänselvää, osaa sitä arvostaa ihan uudella tavalla. Olen aikaisemmin tehnyt yötyötä, ja jo sen perusteella tiedän ettei pidempiaikainen valvominen öisin vain sovi minulle. Ja jostain syystä vaikka muuten olen lauhkea kuin lammas, kesken unien herätettynä saatan olla todella pahantuulinen 😀 Kieltämättä siis vähän jännitin miten tulen selviämään yövalvomisista, yösyötöistä, mahdollisesta koliikista jne.

Meillä on käynyt hyvä tuuri, nimittäin valvottuja öitä on tämän 5,5kk aikana kertynyt yhden käden sormilla laskettava määrä. Vauvalla on lisäksi ollut alusta asti oikeanlainen vuorokausirytmi, ja pidemmät unipätkät sijoittuvat yön ajalle. Sen vuoksi ehkä se yksikin levoton yö tuntuu entistä raskaammalta. Ja näinä harvoina kertoina Tim on urhollisesti ottanut tilanteen hoitoonsa, ja antanut mun nukkua suurimman osan yöstä. Toki herään joka yö syöttämään vauvan 2-4 kertaa, mutta nukahdan heti uudelleen.

Olenkin huomannut että oma nukkuminen on muuttunut melko paljon. Ennen heräsin pienimpäänkin ääneen, ja luultavasti lähes poikkeuksetta aina kun käänsin kylkeä. Nykyään en osaa aamulla sanoa montako kertaa olen herännyt syöttämään (yritin toissayönä jopa painaa kellonaikoja mieleen, mutta aamulla ei ollut enää hajuakaan monelta olin ollut hereillä), saati että heräisin kun herätyskello soi tai kun Tim lähtee aamulla töihin.

Ostin divarista kasan Vauva-lehtiä ja yhdessä oli juttu äidistä, joka oli käytännössä menettänyt yöunensa kokonaan ja joutui opettelemaan oman nukkumisensa uudelleen. Vauvalla oli ollut kaikenlaista vatsanpuruista ja allergiaepäilyistä muuten vaan levottomiin öihin, ja kun ongelmat oli selätetty, ei äiti osannut enää nukkua kokonaista yötä itsekkään. Alussa tietysti hormonit puuttuvat peliin ja muistan itsekin kuinka tuntui siltä että helposti jaksaa päivästä toiseen vajanaisilla ja katkonaisilla yöunilla. Tuoreena äitinä sitä on jotenkin niin herkkänä kaikelle, ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään vaikka siihen olisi mahdollisuus. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne tasoittuu ja itselleen on hyvä antaa lupa käydä päiväunille vauvan kanssa.

Kaikki sympatia ja tsemppi siis kaikille äideille, jotka ovat joutuneet valvomaan paljon pienten tai isompienkin vauvojen ja lasten kanssa. Itselle tästä on ollut siis lähinnä hyötyä, kun nukun sikeämmin sen ajan mitä saan nukkua rauhassa 🙂 Mutta koska vauvan kanssa eletään vahvasti vaihe kerrallaan, huomenna kaikki voi olla jo toisin.