Huhheijaa, eilinen oli kyllä sellainen päivä ettei taas ärsyttävämmästä väliä. Ei tässä todellisuudessa ole edes syytä valittaa, vaan pääosin elän parasta aikaa elämässäni tähän asti. Joskus vaan arkiset vastoinkäymiset ottaa normaalia enemmän päähän. Tämäkin tapahtumasarja on ehkä vaan pitkäaikainen monen sattuman ja stressin summa.

Kaikki alkoi siitä kun viikkojen ja jopa kuukausien takaa on kertynyt remppastressiä, rahastressiä, elämästressiä, kiirestressiä, työpaikkastressiä, aikataulustressiä, lomanvaraamisstressiä (joo, kyllä siitäkin voi tulla sitä ressiä ;), laihdutusstressiä, imetysstressiä… eli ihan tavallisia asioita. Sen lisäksi pieni päivänpaisteemme (siis oikeasti) on ollut muutaman päivän kärttyinen ilman ulkoisia tai ymmärrettäviä syitä. Tänään iltapäivällä saavutettiin se hetki kun tytöllä kaikki oli taas hyvin. Hetken. Pinnasänkyyn kiinnitetyn mobilen osa putoaa koukustaan suoraan otsaan, ohjelma jatkuu taas ennallaan  kunnes pieni rakas rauhoittuu. Nukkumaanmeno, hereilläolo, selällään olo, istualleen olo, sylissä olo, syöminen, syömättömyys, leikkiminen jne ei harmittanut enää. Siitä ilahtuneena ajattelin että lähdetään kahdestaan käymään kaupassa. Tim oli samaan aikaan remppaamassa vanhaa asuntoa, joka olisi muuten tarkoitus tänään saada kutakuinkin valmiiksi.

Vauvalle vaatteet päälle ja turvakaukaloon istumaan. Koirat pyöri jaloissa, joten ajattelin päästää ne vielä nopeasti vuorotellen takaovesta pissalle. Kerttu ehti tasan terassille asti kun pihalta ryntäsi rusakko karkuun, ja koira katosi näkyvistä samalla sekunnilla. Huutelin aikani oven välissä vuoroin Kerttua ja vuoroin makkaraa, joka on kyseiselle koiralle varsinainen taikasana. Ei näy ketään, ei missään, tosin ei tuolla säkkipimeässä muutenkaan näe mitään. Lähdin hakemaan takkia päälle, ja mietin samalla miten koiran etsintä olisi helpointa toteuttaa vauvan kanssa. Rusakko sattui vielä juoksemaan sellaiseen suuntaan missä ei olla koirien kanssa liikuttu kertaakaan, joten mitä todennäkösimmin tämä metsästysviettinen taulapää eksyisi matkalla. Tim oli ottanut kännykän laturin mukaansa (Pem tirkele!), ja koska kaikki muut laturit olivat kateissa, en ollut myöskään saanut jo punaisella käyvää puhelinta suunnitellusti hetkeä aikaisemmin lataukseen. Laturin lisäksi Timillä oli mukanaan meidän fikkari.

Jääkaapista viimeinen pala makkaraa mukaan, muutama makkarahuuto vielä oven välistä ja kenkiä hakemaan. Kuinka ollakkaan, koira ilmestyikin yht´kkiä ovelle! Jäljistä päätellen se oli käynyt myös toisella ovella tiedustelemassa tilannetta, mutta en ollut ehtinyt huomaamaan sitä. Miten voi ilmaista koiralle samaan aikaan kuinka hienoa on että se palasi niin äkkiä, mutta mihin PE******SEEN se oikein lähti ilman lupaa?!

Vaikka piha oli liukkaampi kuin keskiverto luistinrata, selvittiin autolle ehjinä. Ulkona satoi vettä, mutta eilisen ikijää oli kuitenkin tiukasti vielä tuulilasissa. Koska lähdin pikaiselle kauppareissulle kevyin varustein, sain nyt maksaa siitä hanskattomana parkkikiekolla ikkunaa raaputellessa. Kauppareissu meni onneksi hyvin kaikin puolin, mutta seuraava iloinen yllätys odotti kotona löytäjäänsä. Kylppäri tyhjeni pienistä meksikolaisista, kun huumaavaan käryn syy selvisi. Valkoiselle matolle oli ilmestynyt ruskeita pötkylöitä, jotka oli kivasti kätketty maton sisään. Alkukantainen meksikolainen oli myös kostuttanut maton ettei olisi liian kuivakasta. Samalla kun siivosin jälkiä, heräsi tietysti eteisessä edelleen turvakaukalossa kuumissaan ollut tyttö. No, kivempihän se on siivoilla kun joku kannustaa vieressä.

Ei siis mitään vakavaa tai ihmeellistä, vaan ärsyttävää. Näitä päiviä kuitenkin tarvitaan joskus, että tulevat päivät tuntuvat taas kivalta ja helpolta 🙂

Koska hyvä ruoka = parempi mieli, kasasin meille illaksi munasalaatit. Tein samanlaiset annokset aikaisemmin viikolla, enkä tiedä miten tämä nyt niin kovasti iski Timin makuhermoon, mutta hyvä että se sai kehuiltaan syötyä. Olisko ollu vielä kuumetta tai jotain? Joka tapauksessa, yksinkertainen salaatti jota on meillä toivottu lisää joka päivä. Salaattipohja (italialainen salaattimix jossa rucola ja kaksi muuta salaattia), avokado, tomaatti, paprika, Patros feta, keitetty kananmuna, aromisuola ja suola (Maldon). Sitten vielä se epäterveellinen osuus, eli loraus (Food factoryn Dennis) valkosipuli salaatinkastiketta päälle. Nam!

Ihanaa päivää kaikille! 🙂

p.s. Oikeasti pahoja aikoja varten on kotiin hankittu ns. ”kultainen kirja” vertaistueksi 😀