Kun näin ilmoituksen Safkatutkan järjestämästä valmennuksesta vauvojen ja pienten lasten ravintotiheän ruuan valmistukseen, säilöntään ja tarvittaessa valmisruokien valintaan, kävin ilmoittautumassa mukaan saman tien. Olen käynyt aikaisemmin muutamalla Paula Heinosen luennolla ja varovasti raottanut omaa tietouttani ravinnosta ja sen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta lyhyesti sanottuna kaikkeen. Nyt haluan myös pitää silmät auki muillekin kuin neuvolan ehkä jo hieman vanhentuneille suosituksille. En siis sano että neuvolan suositukset olisivat virheellisiä, mutta haluan kuitenkin ottaa huomioon asioita suositusten ”ulkopuolelta”. Kuten jo jonkin aikaa sitten uutisoitiin, useissa kunnissa seurataan edelleen 1950-1970 luvun kasvukäyriä, jotka ovat mielestäni jo auttamatta vanhentuneet. Onhan esimerkiksi keskipituudet, keskimääräiset eliniän ennusteet, ravinto, liikuntatottumukset ym. muuttuneet tuolta ajalta.

Kiinteiden ruokien aloitus vauvalle on meillä edessä viimeistään muutaman kuukauden päästä, joskin avokadoa maisteltiin jo suullisen verran viime viikonloppuna.

Jatkoa seuraa vasta sitten kun neljä kuukautta tulee täyteen, eli aikaisintaan muutaman viikon kuluttua. En kuitenkaan halua pitää asian kanssa kiirettä, ellei lievästi miinuskäyrällä kulkeva kasvu mene dramaattisesti huonompaan suuntaan.

Yleisenä ohjeena kiinteiden aloitukseen annettiin tarkkailla milloin vauva itse on siihen valmis. Syötötuolissa olisi hyvä pystyä itse tukevasti istumaan. Sen lisäksi vauvan olisi hyvä odottaa itse kiinnostuvan ruuasta, eli alkaa matkimaan ja tarkkailemaan vanhempien syömistä. Toki jos kasvun kannalta kiinteiden aloitukseen on jokin syy, ei sitä ole mitään syytä odotella.

Tämänkin mainitsin sen vuoksi, että oletin kiinteään ruokaan siirtymisen olevan sellainen automaatio, mikä tapahtuu neuvolan suosituksesta tietyssä iässä. Ja nyt puhun asiasta täysimetyksellä olevan vauvan äitinä.

Oletin että kurssilla käydään läpi reseptiikkaa ja säilöntä-/ valmistusohjeita, mutta lopulta se olikin paljon informatiivisempi ja hyödyllisempi kun osasin odottaa.

Eniten koin hyödyksi ruokasuositukset kullekin ikäjaksolle sen mukaisesti, miten vauvan suolisto kehittyy ja pystyy käsittelemään eri ruokia. Usein alkuun suositellaankin perunaa, bataattia ja porkkanaa, joilla olin itsekin ajatellut aloittaa. Ne ovat kuitenkin pienelle vauvalle melko raskasta ravintoa sulattaa 4-6kk iässä, ja sain kurssin ansiosta uusia vinkkejä alkuun. Jokaista ruokaa kannattaa antaa peräkkäin noin neljän päivän ajan, jolloin voidaan huomata mahdolliset yliherkkyydet.

Kuten jo oli tiedossa, hyvät rasvat ovat vauvan kehitykselle ja aivoille erittäin tärkeitä. Tässä olen itse lintsannut siinä mielessä, etten ole raskaus- tai imetysaikana syönyt kalaa kun muutaman kerran. Avokadoa olen taas syönyt useita kertoja viikossa, ja sillä tosiaan aion aloittaa vauvankin kanssa kun aika koittaa. Avokadon lisäksi helposti sulavaa ja ravinteikasta ruokaa on kananmunan keltuainen, jota suositeltiin keitettävän noin neljän minuutin ajan. Vain keltuaista siksi, että valkuainen aiheuttaa paljon yliherkkyyksiä, ja jälleen kerran sulaa hieman huonommin.

Kolmantena aloitukseen soveltuvana raaka-aineena mainittiin banaani. Hedelmät ylipäätään on helpommin sulavia kuin vihannekset tai juurekset.

6-8kk iässä, tai pikkuhiljaa näihin helpoiten sulaviin totuttua, voidaan repertuaariin lisätä melonit, mustikka, liha, juurekset ja öljyt.

Mikä tuli itselleni yllätyksenä, jopa lihaa suositellaan annettavaksi ennen, tai samaan aikaan kun juureksia. Keitetyn naudanlihan/jauhelihan voi soseuttaa esimerkiksi avokadon tai keltuaisen sekaan, ja viimeistellä vaikka tilkalla sulatettua voita tai kookosrasvaa.

Kaloista parhaita ovat pienet kalat, kuten muikku. Etenkin Itämerestä kalastetuissa isommissa kaloissa on paljon raskasmetallijäämiä.

Jäädytetyllä porkkanatikulla taas voi helpottaa ikenien kutinaa hampaiden kasvaessa 🙂

Neuvolan kovastikin suosittelemat puurot voi taas suosiolla jättää 8-10kk ikään, nimittäin myös viljat aiheuttavat helposti yliherkkyyksiä jos niitä annetaan suuria määriä ennenkun suolisto on niihin valmis. Yliherkkyys voi ilmetä vatsakipuina, univaikeuksina, ylivilkkautena ym.

Hirssi on todettu viljoista taas helpoimmin sulavaksi, joten sillä on ainakin joissain tapauksissa helpointa aloittaa. Puuro suositellaan liotettavaksi vedessä tai maidossa, ennemmin kun keitettäväksi. Puuron kanssa samaan aikaan voi alkaa antamaan myös keittoja ja lihapatoja, karkeampia soseita ja esimerkiksi vatsavaivoihin ruuan sekaan lorauksen hapankaalimehua.

Toinen valmentajista kertoi korvaavansa puuron sekoittamalla keltuaista, banaania, (kookos)maitoa ja kookoshiutaleita. Toinen vaihtoehto on chiavanukas, jota saa aikaan liottamalla chiasiemeniä (kaura-, manteli-, kookos-..)maidossa muutaman tunnin. Jos sammakonkudun kaltainen koostumus ei miellytä, voi sen ajaa blenderissä tai sauvasekoittimella viilimäisen sileäksi. Sekaan/päälle voi mauksi lisätä esimerkiksi hedelmiä tai marjoja.

8kk ikäinen voi syödä siis jo samoja ruokia kun vanhemmat, joskin hyvin miedoilla mausteilla ja suolalla.

Yhden vuoden iässä ruokavalioon voi lisäillä siemeniä ja pähkinöitä, tosin niitäkin mielellään liotettuna.

Nämähän kaikki ovat taas muutaman ihmisen suosituksia pohjautuen omiin kokemuksiin. Paljon on vaikutusta silläkin, mitä oma lapsi suostuu missäkin vaiheessa ylipäätään syömään ja mikä kenellekin sopii. Edelleen voi käyttää omaa tervettä järkeä näissä asioissa, mutta oli mukavaa kuulla jälleen yksi näkökanta, johon oli helppo samaistua.

Paljon erikoisuuksiakin mainittiin, kuten itsetehty luuliemi (auttaa immuunipuolustusta, vahvistaa hampaita, niveliä ja luita ja korjaa suolistoa), kirkastettu voi eli ghee, chian siemenet ja fermentoitu turskan maksaöljy (tasoittaa mielialoja kuten uhmaa ja ylivilkkautta, ja voi suojata tulevaisuudessa 1 ja 2 tyypin diabeteksen puhkeamiselta).

Jonkin verran sivuttiin myös purkkiruokia ja ennenkaikkea sitä, miksi suomessa käytetään maailman eniten lasten einesruokia. Koska ne ovat turvallisia. Turvallisia siksi, ettei niistä ainakaan akuutisti voi sairastua. Kaikki ruuat on valmistusvaiheessa lämmitetty todella kuumaksi, ja sillä tavoin ”steriloitu”. Tämä tarkoittaa sitä, että elävien mikrobien lisäksi myös vitamiinit kärsivät ja niitä lisätään ruokaan synteettisinä ainesosina. Synteettiset vitamiinit eivät ensinnäkään vedä vertoja ”elävästä” ruuasta hankituille, mutta ne ovat myöskin hankalia hyödyntää ja sulattaa.

Purkkiruokaan verrattuna tuoretta ruokaa vauva todennäköisesti lisäksi syö määrällisesti myös vähemmän, kun saa syömästään ruuasta tarvitsemansa vitamiinit ja ravintoaineet helpommin.

Äidinmaitokorvikkeet eivät ole minulle ajankohtaisia, mutta mieleen jäi kuitenkin tieto siitä, että Arlan luomukorvike on yksi ainoista joka on tehty oikeaan maitoon. Myös korvikkeiden lisätyt vitamiinit ovat synteettisiä. Safkatutkan tyyppien tekemä soittokierros äidinmaitokorvikkeita valmistavien yritysten asiakaspalveluihin oli tuonut myös ilmi sen, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mikä on tuotteiden raaka-aineiden alkuperä.

Ylipäätään raaka-aineiden alkuperää ei tietysti voi liiaksi korostaa, ja kaikessa tulisi suosia luomua ja lähituotettua. Luomu toki on kalliimpaa, ja lähituotettu ei ole kaikille saatavilla, mutta ainakin asiaa kannattaa kaupassa pohtia.

Suosittelen kurssia kaikille aiheesta kiinnostuneille! Kaksituntisen aikana on hyvin aikaa kysellä ja keskustella omaa mieltä askarruttavista asioista. Tilaisuudessa tarjoillaan yhteistyökumppaneiden tuotteita, joka tällä kertaa oli raakasuklaata ja jotain kaakaon kaltaista suklaajuomaa. Kotiin viemisiksi saa pienen reseptikirjan, jossa erilaisia vauvanruokaohjeita ja esimerkiksi ohje luuliemen valmistukseen.