Minä olen jo puoli vuotta!

Hui, minä olen jo kuusi kuukautta vanha! Tähän astinen elämäni on ollut aika jännittävää ja olen ehtinyt kokea jo paljon. Olen asunut virallisesti kahdessa eri osoitteessa, mutta todellisuudessa olemme viettäneet aikaa kahden kodin lisäksi myös paljon mummilassa ja mökillä oman kodin valmistumista odotellen. Olen matkustanut autolla mökille monta kertaa ja olenkin siinä jo aika taitava ja kärsivällinen. Olen käynyt ulkomaillakin, ja matka meni todella hienosti! Olen myös päässyt maistelemaan äidinmaidon lisäksi oikeita ruokia, ja tällä hetkellä suosikkejani on avokado, banaani ja luumu. Peruna oli pahaa, ja sen kaivoin omin pikku kätösin suusta pois ja annoin takaisin äidille. Neuvolassa ollaan käyty monesti, ja etenkin lääkärissä viihdyn tosi hyvin! Lääkärillä on ihania leluja ja minusta on hauskaa kun minua tutkitaan. Vain rokotukset saa minut pahalle mielelle, mikä onneksi unohtuu äkkiä kun saan pidellä käsissäni ihanaa rapisevaa leijonaa. Neuvolatäti viimeksi kertoi että olen kasvanut hienosti, vain pituudelta olen hieman ikätovereitani lyhyempi. Nyt sitä sitten tarkkaillaan ja minä aion syödä entistä enemmän ihania herkkuruokia, jotta minusta kasvaa oikein pitkä tyttö!keijukainen.jpg

Osaan kieriä pitkin lattiaa hurjaa vauhtia. Usein tutkimusmatkat kuitenkin keskeytyy kun eteen tulee jokin tylsä este, enkä pääse enää kierähtämään. Onneksi muutamalla äänekkäällä ilmoituksella äiti tai isi tulee apuun, ja matka voi taas jatkua. Meillä asuu myös kaksi karvaista liikkuvaa pehmolelua. Ne kiinnostaa minua ihan hirveästi! Muutaman kerran olen päässyt yllättämään, ja tarttumaan ihanista pörrökarvoista kiinni. Tylsää kun äiti tai isi aina silloin puuttuu minun leikkeihin ja tulee vapauttamaan karvaturrit ansasta. Olen kuullut miten kivasti sellainen kiljahtaakin kun oikein tarttuu kiinni. Onneksi pääsen kuitenkin tukistelemaan äitiä hiuksista ja isiä rintakarvoista, kyllä ne nimittäin kiljuu melkein yhtä kovaa 😉 Oma tuuhea tumma tukkani on vaihtunut keväisempään vaaleaan sävyyn ja on nyt kesää varten sopivan kevyt ja viileä.

keijukainen1.jpg

Olen päässyt tapaamaan monesti myös muita vauvoja, ja minusta on ihanaa katsella heidän touhujaan. Viimeksi innostuin jo pitämään toista söpöläistä kädestä kiinni! Kylpeminen on minun suosikkipuuhaa, ja kuulin äidiltä että olemme menossa myöhemmin vauvauintiin! Jee!

keijukainen3.jpg

Luonteeltani olen varsinainen ilopilleri ja ilahduttaja 🙂 Minusta on ihanaa kuinka voin joka päivä ilahduttaa isiä töistä kotiin tullessa isoimmalla hymylläni. Tirskun kun minua kutitetaan ja nauran kun minun kanssa hassutellaan. Joskus kuitenkin paha mieli yllättää, enkä aina malttaisi mennä nukkumaan. Jaksan kuitenkin höpsöillä ja leikkiä tyytyväisenä kunhan saan ruokaa riittävän usein ja pääsen välillä lepäilemään rauhassa. Lempipaikkani on kuitenkin sylissä, missä suurimmatkin surut ja huolet unohtuu.

kakut.jpg

Viime viikolla meille kutsuttiin kavereita juhlistamaan pienimuotoisesti tätä puolen vuoden virstanpylvästä Late Lammas kakulla ja Mansikkamäen Britalla. Samalla kippisteltiin kahvit uuden asunnon kunniaksi ja juhlistettiin myös älykästä neljävuotiasta Kerttu-siskoa 🙂

synttärikepa.jpg

 

perhe lapset vanhemmuus

Aurinkoinen sunnuntai

Sunnuntaina oli ihana sää, ja sen kunniaksi lähdettiin kaupunkiin kävelylle. Timillä oli muuta menoa, joten tällä kertaa mentiin ihan tyttöjen kesken 🙂 Muistin vasta matkalla että meneillään on myös ravintolapäivä, joka näkyikin katukuvassa heti kun päästiin keskustaan. Kotiin päivää jäi paistattelemaan upeat kukat tytön 6kk juhlista!

kukat.jpg

Ensimmäinen stoppi oli Hobby Hallissa, jossa käytiin jo aikaisemmin viikolla katsomassa alennuksia. Mieleen jäi kaivelemaan rattaisiin sopiva Brion shiny lämpöpussi, joka ensimmäisellä kerralla jäi vielä kauppaan. Kotona tutkiskelin vielä netistä hintoja, ja tulin siihen tulokseen ettei sitä mistään saa sen halvemmalla, ja kun se kuitenkin käy kokonsa puolesta useamman vuoden kannattaa -50% alennus nyt hyödyntää.

brioshiny.jpg

Keskustaan päästyämme suunnattiin kauppatorille ottamaan muutama kuva auringonvalossa kylpevästä tuomiokirkosta. Mulla oli koko aamun ja aamupäivän niin jäätävä päänsärky, että lähtö meni vähän viimetippaan auringonpaisteen kannalta. Jouduttiin kiertelemään siis aika pikakelauksella pitkin keskustaa ja kuvasaldo jäi osin aika köyhäksi.

tuomiokirkko.jpg

Oltiin kävelemässä jo Espaa kohti, kun huomasin ettei aurinko oikein enää paista siihen suuntaan. Käännös vastapäivään ja yhtäkkiä tajusin että voidaan vielä ehtiä pitkään suunnitelmissa olleeseen Katajanokan maailmanpyörään valosan aikaan! 12 minuutin ajelu maksoi 12 euroa (Finnair tai Viking Line kortilla 9€), ja ainakin aurinkoisena päivänäse oli tosi kiva kokemus! Harmi vaan että kopin seinät on sinistä lasia, niin kuvat on kaikki tietysti sen sävyisiä. Vaunussa sisällä on lämmintä ja koko reissun ajan soi kevyt iloinen musiikki. Plussaa siitä että sain ottaa mukaan rattaat! Lippuluukulla myyjä sanoi ettei niitä saa ottaa vaunuun mukaan, mutta kyytiin pääsyä odotellessa lipuntarkastaja tuli kysymään haluanko ottaa ne kuitenkin sisään. Toisen puolen penkitkin olisi saanut nostettua pystyyn, mutta mahduttiin hyvin kyytiin ilmankin.

helsinkipyörä.jpg

maisemaitämeri.jpg

maailmanpyörässä.jpg

Seuraavaksi käveltiin Espan läpi ja käytiin katsastamassa jäljellä olevia ruokakojuja. Melkein kaikkiin oli niin pitkät jonot, etten edes harkinnut niissä ruokailua. Mikä oli kiva huomata, niin vaikka roskaa oli kertakäyttöastioista kertynyt todella paljon, oli puisto ja ympäristö täysiä roskiksia lukuunottamatta täysin siisti. Jee! Roskiksen vartija selvästi odotteli sopivaa hetkeä päästä osingoille 😉

ravintolapäivä.jpg

ravintolapäivä2.jpg

roskakasa.jpgSeuraavaksi pyörähdettiin vielä Stockalla, ja kävin hämmästelemässä lastenosastolla haalareiden hintoja. Jos ”normaalit” haalarit on kalliita, niin en tiedä kuka raaskii nopeasti kasvavalle vauvalle hankkia esimerkiksi Canada Goosen 450€ haalaria, tai vettä/kuraa/mitään kestämättömän Monclearin 475€ hintaisen haalarin! No, eipä ne ole meille tavallisille tallaajille tarkoitettukaan, joten ei mun tarvitse ymmärtää 😀

Napattiin Herkusta tarjouspossua mukaan ja paineltiin kotia kohti. Nopeasti lavastin kaverille synttärionnittelukuvan irvistelevästä koirasta ja sitten vielä ruoka tulille. Pitkään on tehnyt mieli jo Mustapekkapossua, mutta jostain syystä sitä ei vaan ole tullut tehtyä. Normaalisti tämän olen tehnyt porsaan ulkofileestä, mutta tällä kertaa oli sisäfile. Lihasta kalvot irti ja muutaman sentin paksuisiksi siivuiksi. Pannulle voita ja nopea ruskistus. Lihat uunivuokaan ja jokaisen palan päälle köntti Mustapekka pippurijuustoa. Pohjalle vielä 2dl kermaa, muutama nokare Mustapekkaa ja vähän suolaa. Laitoin uuniin 200 astetta ja lihat paistumaan sen aikaa että juusto pehmenee ja vähän sulaa. Yritin tarkistaa uunin lämpötilaa äidiltä ennen paistoa, mutta sain vastauksen vasta aamuyöllä ja oikea vastaus olisi ollut nopea uunitus kuumassa ja ylälämmöllä. No, hyvää ja mureaa siitä tuli näinkin. Tällä kertaa lihat tarjoiltiin riisipuuron kanssa, jätin viittä vaille valmiit riisit nimittäin Timin vastuulle kun menin syöttämään vauvaa. No, omatoiminen Tim oli lisäillyt sitten vielä vähän vettä ja keitteli niistä mukavan tahmaisen puuron 😀 Hyvää se silti oli ja pippurisesta kermakastikkeesta tulee hyvää kostuke annokseen.

tikusöpö.jpg

possupippuri.jpg

Kylläpä yhdestäkin aurinkoisesta päivästä voi tulla hyvä mieli. Ja mikä parempaa, maanantai jatkui vielä yhtä hyvällä säällä!

 

hyvinvointi mieli