Apassionata

Siitä onkin jo vuosia kun olen ollut Apassionatassa viimeksi. Ensimmäisellä kerralla taisin saada ilmaislipun palkkiona Horse Showssa (tai Monty Robertsin tapahtumassa?) työskentelystä, ja tällä kertaa sain lipun tuttavan kautta ihan kun sattumalta huomasin Fb:ssa päivityksen ylimääräisestä lipusta. Vaikka sainkin tietää meneväni koko tapahtumaan vasta muutamaa tuntia ennen sen alkamista, innostuin etenkin sitä että pääsen harjoittelemaan kuvaamista areenan olosuhteissa ja valaistuksessa. Kurvattiin paikalle suoraan Tampereelta, ja mukana oli täysin vääränlainen objektiivi siihen nähden että istuin katsomon puolessa välissä, eli melko kaukana kuvattavista eläimistä ja ihmisistä. En tosin edes omista minkään sortin teleobjektiivia, mutta saipahan tälläkin harjoiteltua ihan perus juttuja.

Itse show oli taas kerran vaikuttava ja hieno. Tarina sijoittui museoon, jonka yhdestä maalauksesta katosi kaunis nainen. Tätä naista lähdettiin sitten etsimään ja matkan varrella tapahtui vaikka ja mitä! Nähtävää riittää varmasti ihan kaikille, showhun kuului tanssia, hevosia, poneja ja jopa karvainen söpö aasi. Mun suosikki oli vapaana kulkeneet hevoset, joita oli enimmillään seitsemän kerrallaan täydellisesti kuuntelemassa ja tottelemassa ohjaajaansa. Miinusta täytyy kuitenkin antaa lippujen hinnasta, nimittäin melkein 60€ henkilöltä on niin paljon etten tulisi kuitenkaan lippua tuonne ostaneeksi.

Toivottavasti saan edes pienen osan shown fiiliksestä välitettyä näillä kuvin 🙂

apassionata11.jpg

apassionata6.jpg

apassionata3.jpg

apassionata4.jpg

apassionata7.jpg

apassionata8.jpg

apassionata10.jpg

 

kulttuuri suosittelen

Matkarattaiden metsästystä

Viime reissun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että seuraavaa kertaa varten halutaan hankkia kätevät ja pienet matkarattaat. Etenkin lentokentällä väsyneen vauvan kanssa on helpompaa, jos mukana on rattaat mihin vauvan voi laittaa välillä nukkumaan. Lontoon kentällä mennessä oli tarjolla lainarattaita vaikka kuinka, ja mm. laukkujen odottelu sujui kivasti kun pienin väsynyt matkaaja sai nukkua rauhassa. Takaisin tullessa taas rattaita ei ollut tarjolla, ja kolmesta tunnista viimeinen olikin jo aika väsyttävää vauvalle ja meillekin. Kantoreppu olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta kun tavaraa on muutenkin kannettavana, rattaat tuntuu kätevimmältä vaihtoehdolta.

Nyt kun tiedossa on parikin reissua, olen Googlaillut tietoa erilaisista matkarattaista. Sen jälkeen kun luin mahdollisuudesta ottaa rattaat mukaan jopa matkustamoon, on vaihtoehdot rajautuneet aika pitkälti kolmeen eri vaihtoehtoon. Eilen sitten suunnattiin muutamaan lastentarvikeliikkeeseen tutustumaan vaihtoehtoihin livenä.

1. Babyzen Yoyo

yoyo-red.jpg

Tämän hetken kuuma trendimatkaratas, joka on ainoa IATAn virallisesti matkustamoon hyväksymä malli. Taittuu kahdella napin painalluksella pieneen kasaan, oli näistä kolmesta jämäkin ja värivahtoehdot on pirteitä. Takaa pyörät on tosin niin kapeat, että jopa painon kanssa tuntui keikkaavan melko helposti. Mukana tulee säilytyspussi ja vaunuissa itsessään on kantokahva kun ne on kasaan taitettuna. Selkänojaa voi säätää portaattomasti muutamaan asentoon, ja alle 6kk ikäisille vauvoille on saatavilla myös vaunukoppa. Ainoa miinus tulee hinnasta, joka oli muita vaunuja 130 euroa kalliimpi, eli 399€ ratasosan kanssa (499€ vaunukopalla). Turvakaukaloa ei saa rattaisiin kiinni tai kyytiin.

2. Recaro Easylife

poussette-Easylife-Recaro-copie-1.jpg

Nämä rattaat eivät tulleet esille Googlen kautta, vaan ihan vahingossa kun selailin A&T Lastenturvan nettisivuja. Myyjä sanoikin ettei Recaron vaunuja monet Suomessa myy, ja ylipäätään matkarattaat on Recarolle uusi tuote. Jatkokehittelyäkin seuraa, nimittäin kuulema tulossa on päivitetty malli johon turvakaukalon saa kyytiin ilmeisesti Mountainbuggyn tyyliin. Värejä löytyy vähän joka lähtöön, ja runko on muista poiketen muovin sijasta alumiinia. Renkaat Recarossa on kahdesta muusta vaunusta poiketen vanhanmalliset (kaksi pyörää vierekkäin), ja rattaat ei ole niin jämäkät kuin Babyzenit. Sivuissa on isot tuuletusverkot, selkänoja on myös säädettävä, ja tavarakori on tilavampi kuin Babyzenissä. Nämä rattaat oli kaikista helpoin kasata ja avata vain yhdellä käden liikkeellä ja yhdestä napista. Recaron mukana ei tule kuljetuslaukkua ja hinta on 259€.

3. Mountainbuggy Nano

LIFESTYLE.jpeg

Mountainbuggyn kyytiin saa suurimman osan turvakaukaloista, joka on ehdoton plussa. Kaukalo laitetaan kyytiin siis pidemmän istuinosan päälle kasvot työntäjään päin ja kiinnitetään vyöllä. Kätevää, mutta toisaalta en tiedä miten usein tätä tarvitsisi käyttää. Meidän nykyisiin Brion Go Next vaunuihin kuitenkin saa adaptereilla turvakaukalon kiinni esim. kauppareissun ajaksi, mutta ei siinä vauvaa kuitenkaan koko päivän kävelyretkeä tai lomamatkan shoppailupäivää voi istuttaa. Selkänoja on Mountainbuggyissa myöskin säädettävä, kuomussa on iso tuuletusverkko ja turvavyöt saa kiinni useammalle korkeudelle. Kahteen muuhun malliin verrattuna värivaihtoehdot on tylsät ja melko tummat. Tavarakori on näistä kolmesta suurin, ja kasaaminen/avaaminen käy useamman napin kautta, kuitenkin edelleen helposti ja nopeasti. Mukana tulee kuljetuslaukku ja hinta Recaron tapaan 259€.

Lähdettiin katsomaan rattaita ihan ostomielellä, mutta ei vaan yksinkertaisesti osattu päättää näiden kolmen väliltä. Luultavasti oltaisiin päädytty Babyzeniin jos kaikki kolme olisivat saman hintaisia, mutta jotenkin tuo 130€ hintaero sai vielä jarruttamaan päätöstä. Ja Babyzeniin oikeastaan sen jämäkyyden ja ylipäätään tuntuman takia, joten ehkäpä siinä se hintaero juuri näkyykin. Turvavöissä on myös eroja, ja Recarossa sekä Mountainbuggyssa voi valita haluaako vöistä kiinnittää yhden vai molemmat puolet kerrallaan.

rattaat.jpg

Käytiin näiden lisäksi vielä kurkistamassa Quinny Zapp Xtra2 rattaita jotka myös taittuvat pieneen tilaan, ja lisäksi istumasuunnan voi vaihtaa. Näiden kasaantaitto tosin oli aikamoista taidetta ja lisäksi kaikki renkaat piti irrottaa jotta vaunu menee käsimatkatavarakokoon, joten unohdettiin ne ihan suosiolla. Mukaan tarttui rattaiden sijasta matkaa ajatellen aurinkosuojalippis ja uimavaippa 🙂

Pakko sanoa että tämä kierros Vantaan lastentarvikeliikkeissä jätti vähän huonon fiiliksen. Kahdessa kolmesta kaupasta saatiin todella epäinnostunutta palvelua, tai ei palvelua ollenkaan. Ihmetyttää ja harmittaa kauppiaan/yrittäjän puolesta kun monen sadan neliön kauppa on tyhjillään asiakkaista, mutta kun sellainen kävelee ovesta sisään, ei yksikään useammasta myyjästä tee elettäkään myydäkseen meille mitään. Esimerkiksi yhdessä liikkeessä katseltiin vauvojen aurinkolaseja pidempi tovi, ja varmasti sellaiset oltaisiin ostettu jos joku olisi niitä tullut esittelemään. Kun saatiin myyjä esittelemään toisia tuotteita, pyöritteli hän joko huomaamattaan tai tarkoituksella silmiään aina kun erehdyttiin kysymään jotain. Lisäksi yhden liikkeen valaistus oli hämärä ja esillepano jotenkin epäsiisti.

Taidetaan siis jatkossakin asioida A&T Lastenturvalla, sieltä ollaan ostettu tähän mennessä kaikki suuremmat hankinnat (vaunut, syöttötuoli, sitteri) ja hyvää palvelua on saatu aina. Lisäksi valikoima on todella laaja ja tuotteet hyvin esillä.

Vielä kun saataisiin tämä matkaratas pulma jotenkin ratkaistua ennen lomalle lähtöä niin hyvä tulee 😀 (Tuotekuvat lainattu.)

kulttuuri matkat lapset lasten-tyyli