Muutama vuosi sitten en ollut koskaan juonut edes yhtä kokonaista kupillista kahvia. Olen aina ollut muutenkin huono juomaan lämpimiä juomia, enkä koskaan ollut kokenut tarpeelliseksi opetella kahvinjuontia. Tuskinpa olen jäänyt mistään varsinaisesti paitsi, mutta onhan se toisaalta hankalaa kun kahvia yleensä on tarjolla aivan joka paikassa. Jälleen kerran asiat muuttuivat kun Tim muutti luokseni asumaan. Kaikki alkoi siitä, kun mentiin käymään äitini luona, joka on vuosia keittänyt kahvinsa mutteripannulla. Tim tykästyi kahviin ja hetken kuluttua myös meille ostettiin ihan perus mutteripannu ja maidonvaahdotin. Minä en siis omistanut edes tavallista kahvinkeitintä, joten hetken aikaa taisi mennä niin ettei Tim juonut kahvia muualla kun töissä tai kahvilassa. Mutteripannulla kahvinkeittoa harjoitellessa tuli aina silloin tällöin maisteltua muutama huikka cappuccinosta tai lattesta, ja varsinkin erilaisia kahvilaatuja testaillessa Tim aina yllytti maistelemaan eroja.

Pari vuotta mentiin tällä tyylillä, ja ainoa muutos oli alumiinipannusta siirtyminen teräspannuun ihan terveydellisistä syistä. Jostain syystä teräspannulla keitetty kahvi ei kuitenkaan vaan koskaan ollut niin hyvää, ja lisäksi induktioliedellä keittely oli jokseenkin hankalaa. Mutteripannu itsessää on liian pieni levylle, eikä se lähde lämpenemään. Rautakaupasta saatava aluslevy taas kuumenee liikaa, ja liesi usein ylikuumeni.

Eräänä päivänä sitten Tim sai päähänsä hankkia espressokoneen. Ensin kierreltiin kahvi alan liikkeitä ja kyseltiin erilaisten koneiden ominaisuuksia, eroja, hyötyjä, haittoja yms. Lopulta netin kahvifoorumilta löytyi todella hyväkuntoinen käytetty kone, joka käytiin ostamassa alan harrastajalta. Saatiin ostoreissulla käyttökoulutus ihan kädestä pitäen, joka kyllä tuli todella tarpeeseen kun ei meistä kumpikaan ollut aikaisemmin sellaista käyttänyt.

Viime kesänä sitten vaihtui kone vielä vähän isompaan malliin, nimittäin pienellä koneella jo pelkästään kahden kupillisen keittämiseen menee iäisyys kun boilerin lämmitystä joutui odottelemaan sekä kahvinkeiton, että maidonvaahdotuksen välissä ja jälkeen. 

On se kätevää kun kotona on oma barista 🙂 Harrastuksesta jännittävän tekee se, että kahvi on joka kerta vähän eri makuista. Sen verran on tässä jo opittu, että jauhatus on oikeastaan kaiken a ja o. Kahvilaatuja ja paahtoja ollaan kokeiltu useampi kymmenen, ja tällä hetkellä oma suosikki on Monterivan Scuro Napoli. Hankin Timille synttärilahjaksi latte art kurssin, ja täällä jo innoissaan odottelen tulevia mestariteoksia 😉

Nyt kun suurimmasta alkuinnostuksesta on päästy yli, on herkullinen latte lähinnä viikonloppuaamujen ja satunnaisten iltojen ilona. Aamuisin ensinnäkin tuo on melko äänekästä puuhaa, mutta myös turhan aikaavievää aamutorkun kiireiseen aamuun. Onneksi meillä on tuo perus kahvinkeitin pelastamassa arkisin, joka tuohon harrasteluun verrattuna valmistaa kahvin melkein itsestään 🙂 

Löytyykö lukijoista kahviharrastajia?