Mitä olen oppinut yhtälöstä: Sisustaminen + Lapset
Tosi ihana vaalea matto eteiseen vai kurasieppari? Siro desing-kaluste, jotain minkä voi huoletta heittää pois, kun lapset kasvavat vai sittenkin jotain aikaa ja lapsia kestäviä huonekaluja? Tässä muutamia ajatuksia, miten meillä on ratkaistu lapsiperheen arjen ongelmia, tinkimättä ihan liikaa kauneudesta.
Tähän ehkä sellainen lisäys, että meillä halutaan kannustaa lapsia liikkumaan ja siksi olen tehnyt kaikkeni, etten kiellä lapsia juoksemasta ja hyppimästä kotona. Tosin perinteiset sohvalla ja sängyllä hyppimiset on kielletty.
Pahiten kodin remonttia tuo lähemmäs lastenleluista mielestäni nukenrattaat, istuttava ja jaloilla potkittava auto ja pikkuautot. Ne todenteolla koettelevat etenkin lattialistoja, mutta myös parkettia, ovenkarmeja, huonekalun kulmia ja seiniä.
Tähän olen mielestäni löytänyt hyvän lääkkeen. Huonekaluja ostaessani ja remontissa mietittiin, että meidän kotiin tulee vain sellaista, mikä näyttää hyvältä kuluneena. Intialaiset vanhat kalusteet. Ei haittaa naarmut. Listoina täyspuiset tammilistat. Tämä tukee myös ekologista ajattelutapaani, että huonekalujen pitää kestää vähintään 20 vuotta, mutta mieluiten kauemmin.
Meillä on keittiössä vielä kalustus edellisen asukkaan jäljiltä ja siellä on valkoiset maalatut listat ja ne näyttävät hyvinkin kuluneilta, vaikka ovat olleet vain vuoden kauemmin kuin tammiset listat. Meillä on tummaksi petsattu saarnilattia. Siihen olen löytänyt K-raudasta hyvän paikkaustussin, jolla saa vaaleat kolot täysin piiloon. Olen miettinyt vastaavaa myös valkoisiin listoihin. Valkoista kynää tuskin on, mutta pienellä maalipurkilla voisi aina kerran vuodessa maalata kolhut.
Toinen ongelma on ruokapöydästä lattialle tippuva ruoka. Pahimpia ovat kurkkuviipaleet, jos ne unohtuvat yön yli. Kyselin monesta liikkeestä lapsiperheen ruokapöydän alle sopivaa mattoa. Meillä on sellainen 8 hengen isohko pöytä. Stockmannilta tarjottiin sisal- ja paperinarumattoja. Väittivät, että suoja-aine pitää matot kyllä kunnossa, mutta en luottanut vakuutteluihin. Litran maitopurkki voi olla kuitenkin kova pala suoja-aineelle. Yhdessä liikkeessä suositeltiin villamattoa, koska siinä on luonnollista rasvaa. Siltikin se kerran kuussa kaatuva maitopurkki hieman epäilytti. Olisin halunnut jonkin tyylikkään muovimaton, mutta sellaisia ei ole ja ne ”ei niin tyylikkäätkin” ovat liian pieniä. Hanna Korvelalla on kyllä Aqua-matto, joka olisi ollut juuri täydellinen, mutta sen hinta oli liian korkea meidän budjettiin. Tämän hetken ratkaisu on nuorimman tuolin alla 20€ neliön muotoinen muovimatto, joka kerää roskat ja meidän pesukoneessa on ohjelma, jolla sen voi pestä. Säästyy lattia ja on helppo siivota. Matto kyllä pääsee kaappiin, kun tule vieraita.
Kolmas ongelma on ulkoa tuleva hiekka ja kura. Remontissa eteisen parketti vaihtuikin laattoihin. Meillä laattojen ja parketin välissä ei ole korkeuseroa, mutta hyväksi on osoittanut lattioiden rajakohdassa oleva lista ruostumattomasta teräksestä. Se kohoaa melkein sentin lattiasta ja pitää hiekan yllättävän tehokkaasti eteisen puolella. Meillä on myös melko lähellä eteistä ja lastenhuoneita hyvin vaalean beige puuvilla-paperinarumatto. Voin tässä myöntää suoraan, että se ei pysy puhtaana. Pahimmat läiskät siihen tulevat muovailuvahasta, jotka päästävät väriä. Maton luo uiva hiekkakin aiheuttaa harmaita viivoja. Matto on pesulan tarpeessa kerran vuodessa. Tähän kohtaan olen miettinyt hieman tummempaa mattoa, jonka voisi vielä itse pestä.