2.55

Kun on aihetta juhlaan, kuten vaikka veljenpojan ristiäiset, niin on ihanaa vetästä ykköset ylle (ah, ne ihanat tahrattomat vaatteet!), korkkarit jalkaan ja pakkelia naamaan, etenkin silmien alle. Katsastaa peiliin ja todeta, että kyllä se sama nainen siellä jossakin on vielä piilossa.

Nyt kun raskaudesta on jo jonkin aikaa ja kroppa hiljalleen palaa ruotuun, niin ongelmaksi juhlahabituksessa muodostuu enää käsilaukku. Niin tärkeä kuin se hoitolaukku onkin, ei se valitettavasti ole erityisen juhlava. Ei edes se kirkkaanvihreä Liberon korruptiokassi mene läpi pikkulaukusta, vaikka muutoin kauneudellaan ja designillaan häikäisee mammapiireissä.

Päätin siis kaikkia potentiaalisia selkäkakkoja uhmaten pärjätä rakkaalla klassikkokäsilaukullani, joka on nähnyt aivan liian vähän päivänvaloa. Kun ennen laukkuun olisi huolella pakattu huulikiilto, puuteri, peili ja muuta tarpeellista, oli tällä kertaa sisältönä kaksi vaippaa, kosteuspyyhkeet, hedelmävälipala, lusikka ja ruokalappu.

Ja kun oikein survoi niin että nahka nitisi, mahtui mukaan vielä kännykkä. Lompakko tosin ei, mutta eipä sillä paljoa hoitovapaan tulotasolla teekään.

[Hurmosmamma]