Leikkikalujäppinen

Normaalit lelut ovat näemmä out. Miksi leikkiä leluilla, jotka ovat nimensä mukaisesti leluja?

Joten tässä tämän hetkinen sallittujen ”lelujen” top 5:

5.) Isäni tohvelit. Jostain kummallisesta syystä nämä kauhtuneet tohvelit ovat äärimmäisen mielenkiintoiset. Monesta huonosta imeskeltävästä se vähemmän huono vaihtoehto, vaikka vanhempiani hieman kauhistuttikin aluksi se sukkamehujen maistelu.

4.) Koiran lelut ja luut. Tämä on kummallinen ilmiö, nimittäin karvainen ja värikäs koiran lelu on hurjasti mielenkiintoisempi kuin karvainen ja värikäs vauvan lelu. Ja luiden luulisi nyt olevan niin tylsiä kaikessa värittömyydessään, nämä kun eivät onneksi edes suuhun asti mene, mutta jostain syystä luita on kiva huitoa ilmassa.

3.) Ulko-ovi. Tuo leluista ihmeellisin. Ulko-ovelle on ihana ryömiä hirnuen ja lääppiä ovea, joka ei hievahdakaan. Pitäisiköhän lanseerata BR-leluille?

2.) Vanha ripsiväri ja uuden ripsivärin kotelo. Ehkä on kiva heilutella ilmassa tahtipuikkona sitä samaa mustaa tuubia, mitä äitikin silmiensä edessä heiluttelee. Ja hopeinen pahvikotelokin on todella mielenkiintoinen, tai siis oli, kunnes se piti tiputtaa sohvan taakse.

1.) Pastamitta. Puinen läpyskä, jossa on kolme eri kokoista reikää. Jälleen kerran vaikuttaa näin maallikon silmään varsin tylsältä lama-ajan lelulta. Tällä on näemmä kuitenkin kiva kolistella lasipöytää. Tai siis oli, kunnes menin kaivamaan sen avulla sohvan ja seinän välistä ripsivärin pahvikoteloa, ja lopuksi tiputin koko mitankin sohvan taakse. Sattuuhan näitä.

[Hurmosmamma]