Vauva varttuu, kilot pysyvät?
Kuinka usein kuulenkaan valitettavan, kuinka vauva syntyi, raskauskilot jäivät. Ja kuinka hyvin palautuneet äidit dissaavat niitä, jotka keskittyvät johonkin muuhun – ja muuhun keskittyvät äidit puolestaan niitä, jotka ottavat säännöllisesti lapsivapaata aikaa kuntoillakseen. Koska dissaaminen on ihan hanurista, on jokaisen parempi keskittyä ihan vain omaan kroppaansa, oli se millainen tahansa. Jos haluat juuri nyt suklaata, ota sitä. Ja jos sitä syödessäsi pohdit edelleen, miten voisi laihtua kun ei saa laihduttaa tai miksi maha ei vaan lähde, niin tässä piirun verran vakavammassa postauksessa ehkä muutama lohdun sana ja vinkki samojen asioiden parissa painivalta.
– Imetysaika ei tiputa kaikilla kiloja. Itse esimerkiksi kuulun siihen ihmisryhmään, jonka lantiolla vararavinto näyttää sen sijaan istuvan entistä tiukemmin niin kauan kuin nämä hormonit hallitsevat. Parin tunnin reipashenkiset vaunulenkit, metsälenkit lapsi Manducassa, herkkulakko ja kuntokeskuksen lapsiparkki ovat tulleet kyllä kovin tutuiksi, mutta pömppis on ja pysyy. Oma lukunsa on raidallinen ja venynyt nahka, joka ei jumpalla palaudu ehkä ikinä. Onneksi kokouikkarit ovat tänä kesänä muodissa. Ja kun lopetan imetyksen, toivon kilojen katoavan piakkoin.
– Se nahka. Sen palautuminen on kiinni ihmisen kudostyypistä, ei treenistä eikä siitä, miten hyvä tai huono äiti on. Samoin jotkut saavat raskausarpia, toiset eivät. Tunnen ammattiurheilijan, jolle jäi mieletön nahkavyölaukku, vaikka rasvaprosentti on minimissä. Toisaalta olen nähnyt myös valtavan kaksosmahan, josta ei vuoden päästä ollut ihossa jälkeäkään. Laihtuminen saattaa jopa pahentaa nahkaröllykän ulkonäköä, mutta mitä siitä. Ja voihan sille nahalle halutessaan aina vilauttaa vähän kauneuskirurgin veistä sitten kun perheen lapsiluku on täynnä.
– Myös univaje vaikeuttaa monella kilojen putoamista. Sad but true. Onneksi se on väliaikaista – itse lohduttaudun ajattelemalla, että naperosta tulee joskus teini ja meidän suvussa teinit ovat aina pitäneet kovasti nukkumisesta. Itse tykkäsin teininä nukkumisesta aivan erityisesti niinä aamuina, jolloin lukujärjestyksessä oli ekana kaksoistunti matikkaa.
– Rääkkidieetit eivät ihan oikeasti ole imettäjää varten, etenkään jos täysimettää. Jos syö 500 kcal päivässä ja maidontuotantoon menee 300–500 kcal, voi lyhyelläkin matikalla laskea mitä äidille itselleen jää. Riutuminen vaikuttaa myös maidontuotantoon. Ja liian nopealla rääkillä ilman treeniä paino lähtee lihaksista, ei läskistä. Sen sijaan tarkkaile mieluummin annoskokoasi ja pyri syömään terveellisesti.
– Joskus herkku on parempi kuin totaalikieltäytyminen. Jos et pysty ajattelemaan muuta kuin suklaata, salli itsellesi pala ja odota hetki, usein himo häviää sen jälkeen. Sitä paitsi joku yksittäinen pulla, jäätelö tai suklaapatukka silloin tällöin on eri asia kuin täysin croissanteilla ja sacherkakulla eläminen. Ja lapsivuodeaika on vielä asia erikseen. Se nälkä ja väsymys ja synnytyksestä toipuminen ei luultavasti ole useimmille sopivin kannustin minkään ylimaallisen kuntokuurin tai herkkulakon aloittamiseen. Vanha sananlasku kieltää astumasta imettävän äidin ja ruoan väliin. Tämä lausuma ei ole perätön.
– Säännöllinen syöminen. Itse lipsuin tästä erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana. Jatkuvaa nälkää huutavan lapsen kanssa ei takuulla tullut kokattua itselle päivittäisiä lounasmunakkaita ja ihania kvinoasalaatteja, vaan hyvä jos jonkun pakastepinaattikeiton sai sulatettua. Napero nukkui vain ulkona liikkuessamme ja läpeensä huudetut yöt aiheuttivat sen, että toivun väsymyksestä ehkä eläkepäivillä. Jos sinulle on osunut lottoarvonnassa samanlainen lapsi, asenna toki vaunuihisi mukiteline (Tigeristä ym. kaupoista saa parilla eurolla fillariin tarkoitettuja, jotka käyvät myös useimpiin vaunumalleihin) ja surauta lenkille mukaan vaikkapa vihersmoothie. Saat hyvää energiaa vähän croissanttia terveellisemmässä muodossa. Oma lempiohjeeni on tämä.
– Juo riittävästi vettä. Myös talvisin, vaikka ei tekisi mieli. Jos pelkkä vesi tökkii, kokeile sen rinnalla vihreää tai valkoista teetä.
– Monien kuntokeskusten lapsiparkkiin saa viedä pieniäkin vauvoja hoitoon jumpan ajaksi. Naperon kanssa tämä ei olisi onnistunut millään, mutta jos sinua on siunattu hyväunisella tapauksella, ota tästä ihmeessä kaikki ilo irti!
– Jos synnytyksen jälkeinen olemus treenivaatteissa ei tunnu ekshibitionistisen hyvältä, niin yleensä vain naisille suunnatuissa kuntokeskuksissa on vähemmän näyttäytymismeininkiä. Tai sitten voi mennä vähemmän muodikkaalle salille, jossa käy peruspertsoja. Tsekkaa myös eri kaupunginosissa kouluilla ja urheilutaloilla järjestettävät jumpat ja ilmaiset puistojoogat. Tai lataa puhelimeesi treenisovellus ja treenaa kotona.
– Jos kuulut niihin, jotka tykkäävät nähdä suorituksia nopeasti tai näpläävät puhelintaan jatkuvasti, askelmittarista tai liikuntasovelluksesta voi olla apua. Oma suosikkini on My Fitness Pal, muitakin hyviä löytyy varmasti.
– Raskausaika ei tee vatsalihaksille gutaa, mutta jos jumppaohjaaja ei tiedä milloin olet synnyttänyt, niin ei hätää. Itse olen saanut lapsen ”hiljattain” luultavasti siihen asti, että mahdun taas vanhoihin vaatteisiini. Jotka ovat todennäköisesti siihen mennessä menneet viimeistä rättiä myöten pois muodista.
– Jos vihaat sydämesi pohjasta juuri sitä liikuntamuotoa, jota kaikki muut tuntuvat hehkuttavat, tee sen sijaan jotain muuta. Minä en hiihdä, ui, juokse enkä heiluta kahvakuulaa. Sen sijaan kävelen, hölkkään, tanssin ja kiipeilen.
– Kun lapsi oppii liikkumaan, sen perässä saa juosta. Samalla se luultavasti oppii myös vaatimaan aktiivisesti viihdettä ja kertomaan kovaäänisesti, että sillä on tylsää, joten hyvästi leffahetket suklaalevyn kanssa sohvalla.
Tuntuuko, että näistä oli edes jotain apua? Jos ei, ole armollinen itsellesi ja keskity ulkonäköpaineiden sijaan nauttimaan lapsesi seurasta. Vauva-aika menee nopeasti, läskistä ehtii eroon myöhemminkin. Ja jos paha mieli kaihertaa, ajattele Botticellin Venusta. Tämä maalaus on erinomainen todiste siitä, että voi sitä pikkuisen pullerokin näyttää ihan kivalta.
[Lattemude]