Lastenlauluista

Tuli tässä keskusteltua toisten äitien kanssa lastenlauluista. Mielenkiintoista sisältöä löytyi, kun hieman pysähtyi rallatteluilta miettimään.

Otetaanpa vaikka klassikko Jänis istui maassa:

Varo metsäkoiraa jänönen, koira siit’ on iloinen, kun et enää hyppele.

Eli rakkaat lapsoset nyt kuulolle. Jänis on kipeä ja pian metsästyskoira saa sen kiinni, todennäköisesti myös tappaa. Raateleekin ehkä. Verta ja suolenpätkiä. Ihanaa.

Entäs sitten ystävämme Saku sammakko:

Mutta Hillevi hiirestä huomataan, että nainen on nainen aina vaan.

Sukupuolineutraalissa nykymaailmassa on kyllä hieman selitettävää rakkaille lapsosille, että mitäs tällä nyt tarkoitetaan. Itseasiassa pitäisi ehkä ensin itsekin ymmärtää. Kaiketi naiset ovat katalia olentoja, kun hyppäävät sittenkin kolmannen miehen matkaan. Selviö.

Vai miten olisi Hepokatti maantiellä poikittain:

Kuului aitasta kananpojan aivastus, oli raukalla lapsihalvaus.

Että jalajallajalajalavei vaan sullekin. Kananpoika sai polion. Ehdottomasti lastenlaulun ainesta.

Tai sitten Pieni ankanpoikanen:

Käärme veikeä, kiemurteli veessä. Käärme veikeä, lumpeenlehden eessä. Pois pelotteli muut. Vesikirppusen söi suuhunsa ja sanoi: olen iloinen.

Siis äärimmäisen veikeä käärme. Aivan ihana. Koulukiusaaja-ainesta. Lapset, ottakaa mallia.