Aleshoppailua

Tää on niin tätä. Lähdet shoppailemaan päiväunille valmis lapsi istutettuna autoistuimeen, ajatuksena, että shoppailukierroksen ajan nukutaan rattaissa. Kaunis ajatus. Paitsi että lapsihan toki nukahtaa palttiarallaa siinä vaiheessa, kun ajat parkkihalliin. Eikä muuten nukahda enää uudestaan. No ei anneta sen häiritä, nopealla shoppailukierroksellahan tässä ollaan.

Lasten osasto on kaoottinen. Ei pysty, ei kykene. Nappaat mukaasi jonkun hätäisen t-paidan ja shortsit, nyt on kesäalet hyödynnetty ja äkkiä naisten osastolle. Siellä sitten pyöriskelet kuin turisti Kauppatorilla rattaiden kanssa, lasta viihdyttäen ja vaatteita peilistä mallaillen. Välillä taitaa ne rattaat unohtua johonkin kulmalle, lapsi on selvästi liian hiljaa. Sattuuhan sitä.

Lopputuloksena päädyt kuluttamaan koko kuukauden hoitorahasti Burberryn trenssiin. Siis tämähän on ihan kuin pistäisi rahaa pankkiin, vähintään, kun on -40% alennusta. Tämähän on ansaittu kun on tässä nyt oltu äitinä ja silleen kauheen rankkaa juu nou.

Synnintunnustus kotona on ajoitettava tarkkaan sellaiseen iltaan, kun mies on jossakin työiltamassa, muutaman viinilasin juoneena. Pitää juonia kunnon perustelut, ettei mies vaan saa syvennettyä jo sielua valmiiksi kalvavaa morkkista ja iskettyä tieto tiskiin whatsappissa muun keskustelun mukana.

Katso miten kivat sandaalit ostin pojalle. Aivan ihanat. Ja itselleni ostin takin, mut siis katso nyt näitä sandaaleja.

Läpi meni. Sandaalit maksoivat kympin.