Lähde, niin voit tulla takaisin. Tai yritä edes lähteä.

Onko vika vain täällä päässä (todennäköisesti kyllä), vai onko muillakin aivan äärimmäisen vaikeata päästä lapsen kanssa lähtemään mihinkään?

Kävin nimittäin nopealla ja rentouttavalla lounaalla ystäväni kanssa läheisessä kauppakeskuksessa. Hommahan lähti jo valumaan reisille siinä vaiheessa, kun sadesään vuoksi Tirppa nukkui tavallista pidempään. Joten ei muuta kuin myöhästyttämään treffiaikaa. Sitten kun oli aika Tirpan syödä ennen lähtöä, niin tottakai ruokailu meni aivan käsittämättömäksi spedeilyksi niin, että ruokalista löytyi pitkin paitaa, lattiaa ja valkoista nojatuolia. En muuten jaksanut vaihtaa sitä paitaa edes.

Sitten ei löytynyt kuin yksi kenkä (toinen paikallistettiin myöhemmin vanhemmiltani), joten sukkasiltaan oli lähdettävä. Tirpan siis, jos nyt joku vielä maitoaivojani hieman huolestuttavammiksi epäilee (ihan syystä).

Kun Tirppa oli kutakuinkin lähtökunnossa, niin vuorossa oli koiran sulkeminen yläkertaan. Ruokakupin, vesikupin, aktivointilelun ja koiran saaminen sinne samalla kuin yksi salama mctuholainen tekee tekosiaan alakerrassa on suhteellisen riemukasta. 

Itse en paljoa ehtinyt peiliin vilkaista, oli vain luotettava aamutokkuran meikkaukseen ja menoksi. 

Kunnes: kakat. Kiitos.

Akateemisen vartin sijaan se taitaa olla akateeminen puolitoistatuntia. Sorry, ystävät! <3