Oman elämänsä hamsteri

Oletko koskaan miettinyt, miksi hoikallakin vauvalla on niin pulleat posket? Empiiristen havaintojen perusteella olen itse päätymässä hiljalleen siihen tulokseen, että syy tähän on epämieluisten ruoka-ainesten välttely.

Naperollahan on ikää reippaat kymmenen kuukautta ja hampaitakin jo melkein yhdeksän. Ruokansa tuo sihtikurkku tahtoisi kuitenkin edelleen nelikuiselle suunnattujen soseiden sileydellä. Ikävät vanhemmat tuovat tarjolle sormiruokaa ja aterioita, joissa on paloja.

Luulin jo edistystä tapahtuneen, kun napero hotki koko annoksen pasta bolognesea ihan itkemättä ja vetäisi vielä pari porkkanansiivuakin sormiruokalautaseltaan suurella nautinnolla. Perään pari huikkaa vettä nokkamukista ja nielaisu. Suu näytti tyhjältä, vuolaat kehut otettiin hymyillen vastaan.

Varttia myöhemmin totuus paljastui, kun ipana istui olohuoneen lattialla leikkimässä. Kiinnitin huomiota sen ovelaan ilmeeseen samalla, kun se heilutteli maton kulmaa naureskellen ja kaiveli selvästi kielellä poskiaan. Tarkemmassa tutkimuksessa maton alta paljastui jemma: jauhelihaa, pieneksi silpuksi pureskeltua porkkanaa ja eiliset omenanjämät.

Jos en muistaisi synnyttäneeni tuota lasta itse, luulisin sitä ehkä hamsteriksi.