Sadepäivänä

Onnekkaita ovat ne vauvojen vanhemmat, jotka voivat köllötellämöllötellä kotosalla sadepäivänä. Toista se on taaperon kanssa. Varsinkin sen ikäisen, josta ei oikein askartelijaksi vielä ole.

Nykyään eräs tahtotaapero pakottaa tämän laiskanlännän sohvankuluttajan liikkeelle heti aamusta – yleensä suunta on pihalle, vierailuille tai puistoon. Sadepäivänä vaihtoehdoista voikin sulkea pois jo suoraan kaksi ennen kuin lapsi oppii kunnolla kävelemään. Ja sitten on niitä sadepäiviä, kun vierailutkaan eivät syystä tai toisesta natsaa.

Tällaisena sadepäivänä lapsensa tahtiin tanssahteleva äiti päättää suunnata lapsen kanssa lähimmälle Stockalle. Ostamaan vaikka jonkun sadepäivän lelun tai käymään ruokakaupassa. Loistosuunnitelma, ei muuta kuin auto parkkiin ja kaupan käytäviä rullailemaan.

Niin, vain huomatakseni, että kotiin on jäänyt lompakosta sekä pankki- että luottokortti. Ja henkkarit. Siellähän ne mukavasti köllöttelevätmöllöttelevät pikkulaukussa. Onneksi mukana on sentään Stockan kortti. Tosin tuon kortin tunnusluku on unohtunut ja muutama vuosi takaperin ja ilman henkkareita sillä ei paljoa maksella (paitsi onneksi, onneksi, onneksi parkin!). Putkeen meni siis.

Onneksi kaupassa voi viettää aikaa ilman rahaakin, jos vaikka leluosastolla katseltaisiin leluja. Sehän vasta hieno idea olikin, aika nopeasti piti kurvata toiselle osastolle, kun poika kajautti harmistussinfoniat ilmoille. Se ihana soiva härpätys olisi nimittäin ollut tämän sadepäivän ehdoton ilo ja julma äiti laittoi sen takaisin hyllyyn.

Jospa sitten suunta vieressä olevan kauppakeskuksen leikkipaikkaan, kun tällä Stockalla sellaista ei oikein ole. Leikkipaikka oli tosin aivan tyhjä, siis oikeasti tyhjä, oli ainoastaan ”leikkialue” ilman yhtäkään lelua, istuinta tai minkäännäköistä rakennelmaa. No sehän kiinnosti kuin keilapallo koiraa.

Eipä siis auttanut kuin hammasta purren pakkautua takaisin autoon ja soittaa harmistuspuhelu sille läheiselle, joka erehtyy puhelimeensa ensin vastaamaan. Paitsi että puhelimestakin oli mennyt kentät.

Oli hieno puolen tunnin reissu kerrassaan.