Taattua isilaatua

Aina välillä ihmettelen, kuinka isit onnistuvat kulkemaan tämän elämän läpi ihan jotakuinkin kunnialla. Toiminta on nimittäin välillä aika lievästi ilmaistuna vähän sinnepäin. 

Meillä on usein käyty keskusteluja siitä, kuinka vaikeaa oikeastaan onkaan pilkkoa banaani aamupuuroon tai muistaa antaa vihannesta joka aterialla (siis minun tekemälläni aterialla, jonka pakkasesta lämmittää). Vaatetarpeet ja kengän koot sun muut ovat täysin kärpäsen surinaa miehen korvissa ja aika monta kertaa on tullut toistettua, mistä löytyykään pojan panadol.

Siitä huolimatta ihan hienosti tuo roolinsa hoitaa, vaikka sattuuhan sitä välillä vaippaa vaihtaessa.