Imetysasiaa

Mediassakin on paljon herännyt keskustelua imetyksestä. Säädetään normeja ja ohjeistuksia siitä, kuinka pitkään pitäisi täysimettää ja osaimettää, säädettiinpä Arabimaissa jopa lain tasolla taaperoimettäminen pakolliseksi. Täällä puolestaan taaperoimettäjiä kummaksutaan, mutta myöskään imetyksestä kieltäytyjiä ei hyväksytä. Niin tai näin, mikään ei ole hyvä, paitsi se tasan normin mukaan meneminen.

Näin sen siis kuuluu mennä. Vastasyntynyttä kuuluu imettää alusta asti ilman lisämaitoa. Tämä tarkoittaa sitä, että maidon on noustava, mieluiten jo ennen synnytystä korvista suihkuten. Jos maito ei meinaa nousta, on ohjeistus ottaa vauva paidan alle ja pesiä peiton alla. Kukas niistä vanhemmista lapsista enää välittää, tai kodinhoidosta, tai itsensä hoidosta, kunhan vaan hikoilee synnytyksen jälkeistä jähiä pois siellä peiton alla niin johan alkaa maito tursuamaan.

Kun se maito vihdoin vinssin lailla nostetaan kuin potenssiongelmaisen kesäteltta konsanaan, on vuorossa seuraava haaste, eli vauvan imuote. Kyllähän sitä nyt vastasyntyneen pitää osata imeä oikein. Jos ei osaa ja se sattuu aivan mielettömästä, niin ei auta kuin verta roiskuten jatkaa. Rintakumejahan ei tietenkään tähän suositella, se olisi liian yksinkertainen ratkaisu. Tosin eipä tekonännien kanssa puljaaminen siinä kaiken pesimisen lomassa kenenkään mieltä ylennä.

Kun näistä selvitään, alkavat tiheän imun kaudet ja rintaraivarit. Eli ei ainoastaan ole rasittavaa roikottaa monen kilon iilimatoa rinnalla jatkuvasti, vaan sen lisäksi tämä on iilimato suoraan helvetin tulista, eli kiitosta tästä 24/7 buffetin auki pitämisestä on turha odottaa. Ja sitten tulevat rokotukset, levottomuudet, hampaat, rintatulehdukset ja ties mitä muuta mystistä, jonka seurauksena imetys joko muuttuu tai lisääntyy tai nännit kipeytyvät taas tai jotain muuta suoraan salaisista kansioista. Imetykseen se kuitenkin vaikuttaa, harvoin positiivisesti.

Ja hip hurraa, kun päästään kuuteen kuukauteen jollakin tavoin nitkuttelemalla, niin neuvolasta annetaankin jo hieman piiskaa siitä, että vauvan kasvua pitäisi tarkkailla ja nyt äkkiä kehiin soseet ja viljat ja lihat. Niin, siis se aiemmin mainitsemani yksi aine viikkoon tahdilla mutta kuitenkin niin, että kuuteen kuukauteen mennessä olisi ruokalista menty läpi.

Putousta lainatakseni, mie romahan.

[Hurmosmamma], joka salaa silti jo etukäteen hieman suree imetyksen alasajoa