Makumatkailua

Juuri kun pääsin kehuskelemasta, että meillä ei viedä kaikkea enää suuhun. Nytpä viedään.

Syynä niinkin ihanat asiat kuin hampaat. Tai sitten ei. Tai tämä on jokin vaihe. Tai sitten ei.

Joka tapauksessa, pääsin äitiydessäni taas uudelle tasolle, kun ensimmäistä kertaa sain upean tilaisuuden kaivaa hiekkaa lapseni suusta hiekkalaatikolla. Ilmeestä päätellen tämä saattoi jäädä ainutkertaiseksi tilaisuudeksi. Tai sitten ei.

Kotona on myös löydetty hyvä tutin korvike sänkyyn jätetylle tutille, nimittäin puuhalaatikossa olevat skumppapullon korkit. On suhteellisen turvallisen näköistä touhua, kun taapero lähes juoksee horjuen korkki syvällä suussaan.

Suusta on myös löydetty epämääräisiä ruskeita jäämiä, jotka näyttäisivät viittaavaan koiran keppiin.

Vastustuskykyä hei.