Kukkaistuoksuja

Kävimme tuossa päivänä muutamana anoppilassa kylässä ja anoppi tokaisi minua halatessaan, että ”tuoksutpa hyvältä”. Olin nimittäin muistanut pitkästä aikaa laittaa suihkauksen hajuvettä. Ttämä(kin) tapa oli autuaasti päässyt unohtumaan, kun ensin raskausaikana olivat voimakkaat hajusteet nou-nou ja Tirpan synnyttyä olen keskittynyt olennaiseen, eli esimerkiksi kaikkien vaatekappaleiden pukemisen muistamiseen. Jos kaikki tulee puettua vielä oikein päin, niin olen ylittänyt tavoitteeni.

Onneksi käyn kyllä vielä säntillisesti suihkussa ja pesen käsiäni kuin mikäkin hygieniafriikki, mutta väistämättä tuli anoppilakäynnistä mieleen, että olisiko hajuaistini kenties tässä viime aikoina hieman vääristynyt? Sitä kun tulee työnnettyä kuononsa Tirpan (kylläkin vaipalla verhoiltuun) takapuoleen aika helposti kuin vainukoira konsanaan, eikä ole poikkeuksellista, että haistamalla tulee varmistettua epämääräisten läikkien koostumus (suklaa vs. kakka tai jugurtti vs. puklu). Ja kylppäriin tulee hankittua keski-ikäisen kukkahattutädin parfyymiä muistuttavaa torakatkin tappavaa sprayta, jotta vaipparoskiksen suloinen tuoksu peittyy. Vähemmästäkin kasvavat limakalvot kieroon.

[Hurmosmamma]