Reissuruokailua

Myönnän olevani yksi niistä äideistä, joka stressaa lapsensa syömistä aivan syyttä. Matkustaminenhan se vasta stressiä tuottaakin, kun en voi itse olla laittamassa ruokaa tai edes päättämässä täysin ruokailun ajankohdista. Epäluuloni ulkoimaisia purkkiruokia kohtaan on suorastaan naurettavaa. Ja vaikka purkkiruokia päätyisinkin ostamaan, stressaisin siitä, missä näitä pääsisi lämmittämään ja kelpaisivatko nämä lapselle.

Joten tässä kohtaa on varmaankin hyvä myöntää, että menomatkalla Jenkkeihin toisessa matkalaukussa oli pääsääntöisesti ruokaa. Uht-maitotetroja, paketti talk-muroja, Ella’s Kitchenin hedelmäsoseita ja keksejä, jopa minikokoisia rusinarasinoita (joo-o, se housuepisodi). Kaliforniassa kasvatettuja rusinoita tuskin saa New Yorkista, onneksi Suomesta saa! Hävetti oikein kävellä tullin läpi, mutta onneksemme eivät kiinnostuneet edes laukkujamme avaamaan. Kaipa lapsiperheillä on aina ruokaa mukanaan.

Ja onneksi muuten oli. Hotellista ei nimittäin saa aamiaista kovin helposti aamuviideltä, joten New Yorkin pelastus oli murot uht-maidolla. Me aikuiset vielä jotakuinkin selvisimme toisiamme kuristamatta aamun aamiaisodotteluista, mutta pienelle henkisesti lounasajassa olevalle taaperolle se olisi ollut täysi mahdottomuus.

Kaiken kaikkiaan reissulta jäi vain muutama hedelmäsose ja rusinapaketti yli. Maidot menivät kaikki ja enemmänkin. Ja mitä itse aterioihin tuli, niin lastenlistan (suoraan sanottuna surkeat) annokset eivät oikein uponneet, mutta sen sijaan esimerkiksi lobster roll ja cobb salad maistuivat enemmän kuin hyvin meidän lautasiltamme.

Pienenä vinkkinä vielä muille sisälukutaidottomille: Jenkeissä pienempi maitotölkkikoko ei tarkoitakaan välttämättä vain pienempää maitomäärää. Tulipa nimittäin juotettua lapselle muutama desi half and halfia, joka on kaiketi puoliksi kermaa. Hups. Rasvaista roskaruokaa kunnon jenkkityyliin.