Ikä on vain numero

Arvostan iän tuomaa kokemusta. Mitä en arvosta on kokemuksen tai varsinkin pelkän iän tuomaa besserwisseriyttä.

En varmastikaan ole ainut, jota kutsutaan nuoreksi äidiksi tai pikkuäidiksi, siis nimenomaan alentavaan sävyyn. Eipä se sinänsä kummemmin haittaa, mutta mielenkiintoista olisi tietää, missä iässä ei enää ole käypä näille titteleille? Aika harva viisikymppinen on yksivuotiaan äiti.

Vanhemman ikäpolven edustajat tuntuvat välillä olevan kovin innokkaita kritisoimaan meidän pikkuäitien toimia. Olen kuullut kanssapikkuäideiltä, kuinka heille on kerrottu vaunuverhon tukehduttavan vauvan. Onpa meitä kutsuttu myös saatanan ilmaismatkustajiksi julkisissa kulkuvälineissä. Meiltä on tuohtuneena kysytty, onko meidän pakko änkeä ruokakauppaan vaunujen kanssa. Perheellisten ei kaiketi pitäisi syödä.

Mutta kaiken huippu on ystäväni kokemus metrotunnelissa, kun hän rullasi vaunuillaan hissiin. Häntä nimittäin iäkkäämpi rouvashenkilö, joka myös olisi hyvin mahtunut hissiin, potkaisi sääreen takaapäin niin että tuntui. Ja sitten tietysti pakeni lujaa paikalta.

Onpa hienoa huomata, kuinka sukupolvien välinen kuilu todellakin on voimissaan eikä sen ylläpitoa näemmä häpeillä tässäkään suhteessa.

Tuleekohan minustakin joskus tuollainen?