Jotain taisi unohtua

Kello neljältä toimisto alkaa tyhjentyä, ihana rauha ympärillä. Otan lisää kahvia ja uppoudun kokouspapereihin.

Klo 16.10 alitajunnan perukoilla alkaa tykyttää kiusallinen tunne siitä, että olen unohtanut jotain. Ei, kalenterissa ei ole tälle päivälle lisää kokouksia.

Klo 16.15 vilkaisen puhelinta ja näen naperon taustakuvana. Napero on aina tähän aikaan päivästä hoitajan kanssa leikkipuistossa ja se pitää hakea sieltä puoli viideltä. Siellä se keinuu ja kohta se ilahtuu kauheasti, kun tuttu vanhempi saapuu sitä noutamaan. Hymyilen.

Klo 16.19 muistan, mitä kumppani sanoi aamulla: tänään on minun vuoroni hakea napero.

Vuoden mutsi täällä hei. Onneksi on takseja.