Darwinismia

Vauvoilla on loistavia selviytymiskeinoja tässä aikuisten julmassa maailmassa ja näillä keinoilla nämä pienet kullanmurut varmistavat neljän seinän sisäisen väistämättömän diktatuurinsa.

Kynnet. Niillä napataan kiinni huulista, silmistä, nännistä. Ja se tehdään niin vauhdilla, että siinä ei ehdi äiti muuta tehdä kuin alistua ja vikistä. Luulot pois heti, uskomattomalla puristusvoimalla.

Hampaat. Tiukka puruote ja vielä virne päälle. Oppiipahan äiti tavoille.

Itku. Tai siis kitinä ja kirkuminen ja huutaminen ja karjunta. Rakkaalla palosireenillä on monta nimeä ja äidin jalat kehittyvät kumman vikkeliksi.

Banaani. Yritäpä siinä sitten rauhoitella nukkumaan tai vaunuihin banaaniksi kangistunutta kiukkuista vauvaa. Kummasti se päikkäriaika menikin jo ja äidin hauis kasvaa.

Kakka. Ajoitetaan aina siihen hetkeen, kun äiti saa lämpimän ruoka-annoksen eteensä. Viilennyt ruoka uppoaa selvästi heikommin vahtien tehokkaasti äidin linjoja. Valitettavasti suklaalevy maistuu viileänäkin.

Koura. Turha äidin on kuvitellakaan, että puhelinta voisi räplätä kun vauva on sylissä. Tai syödä. Tai vaihtaa kanavaa. Tai oikeastaan mitään muutakaan.

Puklu. Koska sen vaara on aina olemassa, on äidin turha kuvitellakaan pukeutuvansa mihinkään oikeasti kivaan vaatteeseen. Alastomuus tai muovinen burkha suositeltava.

Mukavia nämä vauvat.

[Hurmosmamma]