Pullon henki

”Tässähän on olo kuin portsarilla”,

totesi mieheni taluttaessaan lempeän päättäväisesti väsymyksestä hoipertelevaa taaperoa kohti eteisen kylpyhuonetta.

Ja onhan se puhekin välillä hämmentävän sammaltavaa, sanan saattaa ymmärtää sieltä täältä ja loput voi vain yrittää arvailla. Eikä se puheen ymmärryskään aina tunnu menevän perille. Tai siis oikeastaan ikinä.

Pulloon toki tartutaan hanakasti ja siitä eroaminen tuottaa ajoittain suurta tuskaa. Osa juomasta ja varsinkin ruoka löytyy usein rinnuksilta, harvoin kuitenkaan enää vatsalaukussa käymisen jälkeen. Sen verran on vatsalaukkukin kehittynyt.

Alleen laskeminen on varsin tavallista arkipäivää, onneksi palvelu sentään pelaa vaippojen ja niiden vaihtojen muodossa.

Että eipä tästä oikeastaan puutu kuin se alkoholi.