Kakan evoluutio

Minusta EI pitänyt tulla sellainen äiti, joka puhuu vain kakasta. Mutta tässäpä ollaan. Joten kerran vielä, pojat! Turistaanpa hetki vauvan kakan evoluutiosta.

Musta kostaja. Siitähän se kaikki lähtee. Se ihana musta tahna, joka ei onneksi synnytyksen jälkeisessä hormoonihuurussa tunnu niin inhottavalta kuin se oikeasti on. Ei irtoa sitten millään ja löytyy väistämättä kynsien alta.

Suoraan Ghostbustersista. Se limainen ja vihreä sinappi, joka joko johtuu tai ei johdu vatsavaivoista tai johtuu tai ei johdu disflatyl-tipoista, jotka vatsavaivoihin (oikeisiin tai kuviteltuihin) otettiin käyttöön. Saattaa myös johtua äidin ruokavaliosta tai voi olla johtumatta.

Ääntäkin nopeampi. Se tulee paineella ja se ei tunne painovoiman rajoja. Siinä vaiheessa kun turahtaa, on jo myöhäistä. Löytyy satunnaisesti niskasta asti. On myös nähty lentävän neuvolan seinälle.

Siskonmakkara. Sitä puserretaan kuin punainen kääpiö makkaratehtaalla konsanaan. Onneksi vauhti on hidastunut edellisestä, joten potan voi riemumielin käydä ostamassa ja unohtaa sen vielä ainakin puoleksi vuodeksi. Puolivuotiaan peppu nimittäin hukkuu pottaan, koettu on.

[Hurmosmamma]