Joulukonsertissa

Kyllä oli äidillä taas herkkä hetki, kun olimme ensimmäisessä muskarin joulukonsertissa pojan kanssa. Onneksi poika ei sentään ollut esiintymässä, vaikka kuulemma uhkailivat näin kevätkonsertissa käyvän. Joka tapauksessa, hieman meinasi kyyneliä tirahtaa sille ajatukselle, että tätä tämä nyt tulee olemaan, muskarin konsertteja ja koulunäytelmiä ja mitä vielä.

Poika oli aivan haltioissaan esityksestä – sen ensimmäisen kymmenen minuuttia. Sitten alkoikin kyllästyttää paikallaan istuminen, kun konsertti oli konserttitalon suuressa salissa. Poika olisi halunnut juosta portaita ylös alas ja nyt voimmekin sitten viettää pienen hiljaisen hetken sille ajatukselle, mikä ruumiinosa edellä reilu yksivuotias oikein noita portaita ylös – tai varsinkin alas – juoksee.

Kun jollakin tavoin sain pojan suostuteltua takaisin syliin tai penkille seisomaan, erehdyin vinkkaamaan korkean konserttisalin katossa olevista lampuista, jotka syttyivät ja sammuivat esitysten mukaan. Lamput ovat nimittäin ehkä se suurin komentamisen aihe, joten kyllä konserttisali välillä raikui, kun poika yritti saada valot päälle pelkällä innostuksellaan. 

Onneksi konserttiin olivat vauvat ja taaperotkin tervetulleita ja muitakin riemunkiljahduksia ja harmistuksen rääkäyksiä kuului. Vähän erilainen joulukonsertti tänä vuonna, kovin hartaaksi ei tunnelma ehtinyt erehtyä.