Rytmiä veressä

Meillä on pojan muskari mennyt vähän vaihtelevalla menestyksellä. Tietyt asiat muskarissa miellyttävät ja innostavat ja joitakin piirileikkejä poika ei halua edes ymmärtää. 

Viime viikolla kaikki oli kuitenkin toisin. Poika oli aivan riemuissaan jo alusta asti. Hymyili, naureskeli, jutteli, kiekui. Tanssi aina kun mahdollista ja soitteli soittimia innosta hihkuen. Opettajakin kommentoi tunnin jälkeen, että olipa pojalla hyvä boogie.

Niin, poika oli saanut useamman lusikallisen kermavaahtoa äitinsä kaakaosta ennen tuntia. Taitaapa se olla rytmin sijaan sokeri, joka suoninssa rummuttaa.