Pikku Picasso
Taisinpa joskus aiemmin manata, että meidän väriliitukokeilut eivät oikein ottaneet tulta. Kipinää kyllä ottivat pojan pienessä pollassa sitäkin enemmän.
Nyt on kuitenkin viime kuukausina tullut selvä muutos ja poika haluaa olla jatkuvasti piirtämässä. Eipä parane jättää enää tyhjiä papereita tai varsinkaan kyniä minnekään lojumaan, koska poika varsin nopeasti on niiden parissa piirtelemässä. Ja vähän siinä rapatessa roiskuu sitten pöytään tai lattiaankin.
Päivittäiset piirrustushetket noudattavat kutakuinkin tätä dialogia (koska äitikin siis joutuu piirtohommiin):
”Mitä haluat, että äiti piirtää?”
”Kuu.”
”No tässä on kuu. Mitäs sitten?”
”Kuu!”
Parinkymmenen kuun jälkeen vastaukseksi voi saada kaniini, kukka tai ii (kirjain). Olisikohan Freudilla tähän jotain tulkintaa?
